Kestävyysurheilua

Kauan odotettu kevät meni lopulta yhdessä hujauksessa, ja harmillisen paljon aikaa kului harrastusten sijaan töitä tehden. Vaikka blogipostaukset ovat loistaneet poissaolollaan, jotain arkilenkkejä suurempaa sentään ehti tekemään myös urheilun saralla ja pohjakunto kesäloman vihdoin alkaessa oli ihan kohtuullinen.

IMG_2438
Aurinko paistoi, mutta ristiaallokko hidasti menoa melkoisesti ja teki melonnasta tällä kertaa kisan kovimman lajin.

Ennen lomareissujen kertomuksia ajattelin vielä hieman summata kevään mittelöitä, jotka painottuivat aika vahvasti kestävyysurheilun puolelle. Äitienpäivänä oli perinteinen Multisport-cupin avaava Spring Adventure Lohjalla, johon osallistuin pitkästä aikaa naisten sarjassa Team Snowflakesien Anne Dahlgrenin kisaparina. Seikkailusta jäi hyvä fiilis, juoksu kulki ja maastossakin pärjäilin pyörän selässä yllättävän hyvin. Melonnassa sen sijaan on ilmeisen paljon petrattavaa, sillä vaikka keli oli kova olisi paremmalla tekniikalla saanut kuormitettua enemmän niitä isoja yläselän lihaksia pelkkien hauisten sijaan.. Jäsenyys Helsingin Kanoottiklubiin tulikin uusittua saman tien tällekin kesälle, mutta melomaan ei vieläkään olla ehditty koska rajalliselle vapaa-ajalle on tähän vuodenaikaan tarjolla lähes liikaa muitakin harrasteita.

Spring Adventuren loppuaika oli vähän yli 6 tuntia, ja itseäni ilahdutti suuresti huomata että tasaisella tankkauksella tuonkin ajan pystyy olemaan liikkeessä todella hyvällä fiiliksellä. Ainoa notkahdus oli melonnan jälkeisellä juoksuosuudella, kun jalkalihakset kramppasivat saman tien kun könyttiin kylmällä vedellä aallokossa kastuneesta kajakista maihin. Annella oli onneksi magnesiumia mukana, ja matka kohti maalia jatkui joskin alkuun hieman ontuen.

IMG_2200
Spring Adventuren lähtöhässäkkä, kilpailu oli tavalliseen tapaan suosittu ja osallistujia riitti. Kuva: Avanti Adventure/ Lilli Rantahakala
IMG_2317
Tänäkin vuonna talviturkki heitettiin Finnfoamin kanssa pulikoiden. Miesten sarja näyttää mallia miten kaksi päällä tasapainoillen edes selän voi saada pysymään kuivana. Kuva: Avanti Adventure/ Lilli Rantahakala

Testasin hyväksi todettua geeli per tunti tankkausta myös Bodom Traililla, jossa pääsin onnekseni peruutuspaikan kautta juoksemaan ensimmäisen kunnon puolmaratonin maastossa. Ei ollut mikään kevyt aloitus, sillä menneiden päivien sateet olivat tehneet monesta osuudesta enemmänkin suojuoksua, ja välillä tarvottiin eteenpäin polvia myöten mudassa. Maaliin kuitenkin selviydyin niinkin hyvissä voimissa, että virtaa riitti vielä loppuspurttiinkin. Loppuajaksi tuli 2h33min, ihan hyvin siihen nähden että hitaahkon aloitusryhmän mukana kuljetut ensimmäiset 10km olivat aikamoista puskien kautta ohittelua. Suurin nuupahdus taisi tulla 14 kilometrin kohdalla, oli yhtäkkiä sellainen olo ettei mitenkään enää voi jaksaa 8 kilometriä lisää. Jyrkemmän ylämäen kävelyosuudella hutaistu geeli kuitenkin pelasti tilanteen nopeasti, ja viimeiset 7 kilometriä menivät melkoisessa flow-tilassa koko ajan vastaan tulevia selkiä ohitellen. Juoksun jälkeen lihasten jäähdyttyä olivat kyllä lonkan alueet melkoisen kipeänä, eikä mikään ihme sillä suojuoksu ei todellakaan ollut kovin ergonomista etenemistä.

Bodom Trail juostiin nimensä mukaisesti Bodom järven ympäristössä kauniissa metsämaisemissa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Lähdössä toiselle kierrokselle, tässä vaiheessa jalka painoi sen verran että loikkaus lyhyempään 12 kilometrin sarjaan houkutteli. Kannustusjoukot olivat tärkeässä roolissa, että jaksoi vielä lähteä viimeiselle 9 kilometrin teknisemmälle osuudelle.

Seuraava haaste oli Reitti2000 polkeminen kokonaisuudessaan. Tämä retki oli sovittu jo Jukan synttärien aikaan, mutta niin oli myös kiipeilyreissu edeltävänä päivänä sekä iltameno dj-keikalle joka meni luonnollisesti pikkutunneille.. Sunnuntai-aamuna oli syvää epäuskoa ilmassa sen suhteen onko kaikelta väsymykseltä edes teoriassa mahdollista polkea 110 kilometrin lenkkiä. Päätettiin kuitenkin lähteä yrittämään, ja niin se vaan meni lopulta suhteellisen helpostikin! Itse kyllä sippasin viimeisellä etapilla lähes täysin, kun olin Kehä III:n sisäpuolelle päästyämme lopettanut tankkauksen kokonaan kun oltiinhan jo ”melkein perillä”. Niin se vaan kuitenkin on, että noinkin pitkän urheilusuorituksen aikana on huolehdittava energiansaannista alusta loppuun saakka. Viimeinen geeli tulikin lopulta nautittu 15km ennen maalia, ja maailma ihan kirjaimellisesti kirkastui heti huomattavan paljon.

2000
Reitti 2000 kokonaisuudessaan, Laaksosta Nuuksion poluille ja takaisin
20150531_191003
Maalissa, allekirjoittaneen olo ei kyllä ollut ihan niin pirteä kuin kuvasta voisi päätellä..

Hyvin menneistä pitkistä suorituksista innostuneena aloin pidentää myös arkisia juoksulenkkejä ja monesti tuli kympin sijaan juostua enemmänkin, ja vähintään kerran viikossa 15 kilometrin pitkis. Samalla kun juoksukelit paranivat, alkoi kuntosali kiinnostaa vielä entistäkin vähemmän kun kaiken päälle aikaa tuli kulutettua runsaasti vihdoin kuivuneilla kiipeilykallioillakin. Viikossa tuli helposti juostua 2-3 reilun kympin lenkkiä ja pitkis päälle, mikä ei sinänsä ole erityisen paljon siihen nähden mitä olen ennen juossut. Lisäksi nyt oli vielä talvenkin aikana tullut lenkkeiltyä ulkona suhteellisen säännöllisesti. Yhdellä arkilenkillä vaan alkoi oikea lonkka yhtäkkiä kummasti kipuilemaan, ja seuraavana päivänä kipu tuntui jo kävellessäkin. Pidin kolmen päivän tauon juoksusta, mutta seuraavalla testilenkillä sama kipu alkoi taas häiritsemään heti puolen tunnin jälkeen ja tällä kertaa lopetin suosiolla juoksun siihen ja kävelin harmissani takaisin kotiin.

Ongelman syitä pohdiskellessani tuli ensimmäisenä mieleen vanhat juoksutossut, joilla on menneen viiden vuoden aikana tullut tallattua jo tuhansia kilometrejä. Seuraavaksi alkoi mietityttää poissaolollaan loistanut lihaskuntotreeni. Kalasatamaan muutettuamme ei oikein ole löynyt sitä omaa kuntosalia, ja senkin takia salikäynnit ovat viimeisen puolen vuoden aikana jääneet ja kaikenlainen lihashuolto venyttelyineenkin jäänyt lähes kokonaan tekemättä. Juoksija-lehden juttu keväällä talviteloilta palannutta juoksijaa yleisimmin vaivaavista rasitusvammoista avasi tilannetta vielä lisää. Todennäköisimmin lonkan kipu johtuu tulehduksesta nivelpussissa, joka taas lehteen haastatellun asiantuntijan mukaan syntyy helposti pitkistä lenkeistä vaimentamattomilla tossuilla ja venyttelyn laiminlyönnistä. Taas tuli runsaasti oppia kantapään kautta, mutta onneksi tilanne ei ole niin paha etteikö lomalla voisi harrastaa lähes normaaliin tapaan.

Kesälomalle Eurooppaan lähtiessä vanhat juoksutossut jäivät kotiin, ja matkaan lähti paremmin vaimennetut kengät aiempaan rasitusvammaan teetettyjen tukipohjallisten kera. Pari juoksulenkkiä ilman lonkkakipua on jo takana, ja pehmeä alusta maastolenkeillä on ollut kovaa asfalttipintaa hellävaraisempi tapa palata juoksun pariin. Tämän päivän haasteena on saada helteestä huolimatta juostua tunnin lenkki Sveitsissä Ponte Brollassa. Alppimaan viileys ei oikein vastaa huurteisia kuvitelmia vielä Lago Maggioren tasolla, mutta ehkä viikon aikana on vähän ehtinyt lämpöön jo sopeutuakin. Ylämäkitreeniä kiipeilyreiteille lähestymisen kautta on ainakin tullut reilusti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s