Sisilia…

Tyypillistä Sisiliaa.
Tyypillistä Sisiliaa.

Sisilia on Välimeren mystinen saari, tekisi melkein mieli sanoa saarivaltio. Sisilia on laillisesti osa Italiaa, mutta henkisesti ehkä jotain muuta, kuten melkein jokainen Italian kolkka. Oikeasti Italiaa siinä mielessä kuin suurin osa suomalaisista Italian käsittää, yksi yhtenäinen Italia, ei ole olemassa. Mutta ei mennä nyt siihen vaan pysytään Sisiliassa ja sen syvimmässä olemuksessa.

Sisiliassa kasvaa palmutkin.
Sisiliassa kasvaa palmutkin.

Olen käynyt Sisiliassa kerran aikaisemmin. Silloin majoituin Siracusan lähellä sijaitsevalla sitrustilalla ja siellä minulle syntyi sellainen ajatus, että suurimmat samankaltaisuudet Euroopan sisällä löytyvät äärilaidoilta. Sisilialainen ja lappilainen kulttuuri muistuttavat paljon toisiaan. Molemmissa ihmiset eivät puhu paljon ja suhtautuvat epäluuloisesti vieraisiin, joille ollaan kuitenkin näennäisen ystävällisiä, mutta koko ajan pienen etäisyyden päästä tarkkaillen, kunnes vieras syystä tai toisesta pääsee muurin yli, jolloin ystävällisyydellä ja vieraanvaraisuudella ei ole rajoja. Mutta tällä kertaa törmäsin erääseen piirteeseen Sisiliassa, joka on pakko nostaa erityisesti esiin ja se on sisilialaisten kyky käsitellä naisen mieltä, kohdetta jonka hallinta on ehkä vaikeampaa kuin fuusioreaktorin kaiken sulattavan ytimen hallinta valtavan tehokkailla magneeteilla…Sisiliassa tämä problematiikka, siis naisen mielen käsittely, tunnutaan kuitenkin olevan ratkaistu ehkä paremmin kuin missään muualla… Vai mitä sanotte näistä parista esimerkistä?

"Pieni" lounasmeloni.
”Pieni” lounasmeloni.

Nälkäinen nainen, joka on matkustanut päivän, joutunut kärsimään myöhässä olevasta lennosta, liian kuumasta kelistä ja joka on vielä unohtanut hätätilalounaansa tämän ainoan kerran pois käsilaukusta, saapuu palermolaiseen kahvila-ravintolaan siestan jälkeen, eli juuri silloin kun ravintola on kiinni ja henkilökunta, eli perhe, siivoaa lounaan jälkiä ja valmistelee illallista. Tämä nainen katsoo epätoivoisena juuri tähän aikaan ravintolaan saapuville epätoivoisille varattua tapas-henkistä tarjontaa, eikä ole tyytyväinen. Ravintolan omistavan perheen pää, omistajan rouva, mamma, tajuaa tilanteen sekunnin murto-osissa ja tiedustelee miltei komentavaan sävyyn, että mitä tarvitsisimme, jättämättä muuta vaihtoehtoa kuin vastata totuudenmukaisesti. Jo itse kysymys ja sen äänensävy kertoo, että tämä mamma tietää pystyvänsä ratkaisemaan ongelman, kunhan saa vain pienen puuttuvan tiedon jyvän. Saatuaan vastauksen, että ”haluaisimme vaikkapa hedelmiä”, hänen vuosikymmenten saatossa hioutuneet aivonsa tekevät pikaisen ratkaisun ja hän toteaa, että totta kai heillä on hedelmiä, ja ohjaa katastrofin partaalla horjuvan naisen ja hänen seuralaisensa pöytään, joka oikeasti on jo katettu illallista varten, mutta hätä ei lue lakia, kuten tämä kokenut mamma tajusi salaman nopeasti. Pieni komento varmaankin mamman pojalle, joka toimii tarjoilijana, ja pian pöytään ilmestyy reippaalla kädellä leikatut jättikokoiset siivut ehkä maailman parasta vesimelonia ja molemmille jotkut persikan sukuiset hedelmät. Ja uhkaava tilanne oli pelastettu… Kaiken tämän ravintolaa pyörittävä sisilialainen mamma teki ilman miettimistä, täysin intuitiivisesti. Ihailtavaa!

Myös Mussolini kävi täällä, mutta hänestä ei pidetty.
Myös Mussolini kävi täällä, mutta hänestä ei pidetty.

Toinen esimerkki kertoo sisilialaisesta kansanluonteesta melkeinpä vieläkin enemmän. Jälleen kerran naisen herkkääkin herkempi henkinen tasapaino on ajautumassa sivuraiteelle. Nainen on löytänyt kadun varren kojusta kaksi kesämekkoa, joista pitäisi valita vain yksi. Toinen mekko on liian räikeä ja toinen liian vaatimaton. Kojua pitävä hieman vanhempi mies tajuaa uhkaavan tilanteen jälleen sekunnin murto-osissa, kävelee henkareissa riippuvien mekkojen luokse ja vetäisee esiin sen täydellisen mekon, joka on kuin kahden aiemman mekon täydellinen jumalainen fuusio. Tämä kaikki sanomatta sanaakaan. Itse asiassa koko ostotilanteen ainoa sana on ”1 euro”, jonka myyjä halusi, jotta sai annettua setelin vaihtorahana. Ei tervehdystä, ei hyvästelyä, ei sanaakaan, vain täydellinen mekko, joka pelasti jälleen naisen herkän mielen tasapainon. Ihailtavaa!

Ehkä maailman paras snäki, suolavedessä keitetty kuuma maissi!
Ehkä maailman paras snäki, suolavedessä keitetty kuuma maissi!

Sisilialaisten luonne on siis kuin lappilaisen luonteen eteläinen versio, jäyhä ja hiljainen, mutta ihmistuntemuksen osalta tarkka kuin partaveitsi. Ehkäpä saarella edelleen merkittäväää valtaa pitävän ”perhejärjestön” tiukka kuri on koulinut ihmiset, tai sitten saaren sekalaiset hallitsijat ja heidän mukanaan saapuneet monet kulttuurit ovat opettaneet saarelaisia. Mutta yhtä kaikki, ainakin oma olo Sisiliassa oli heti erittäin kotoisa.

Mutta sitten asiaan, eli harrastuksiin. Sisiliassa voi tietysti myös harrastaa. Ja harrastusten lista on tuttu ja ehkä vähän tylsä…pyöräilyä, vaellusta, kiipeilyä, meri…joo, aina sama jaaritus, paratiisi sitä ja tätä… Mutta analysoidaan nyt silti hieman…

Ai, että nää appelsiinitkin voi olla hyviä!
Ai, että nää appelsiinitkin voi olla hyviä!

Pyöräily on tietysti iso laji saarella, ollaanhan Italiassa. Maanteillä näkyi maantiepyöräilijöitä ja maastossa maastopyöräilijöitä. Jopa Tinkof-Sax ammattilaistalli piti saarella leiriään tammikuussa 2015 Alberto Contadorin johdolla. Eli Sisilian tiet kelpaavat aivan huipputason ammattilaisillekin, joten varmaan harrastelijoillekin. Maanteiden lisäksi Sisiliasta löytyy maastoa, joten maastopyöräily on myös relevantti vaihtoehto, vaikkapa reittejä pitkin…

…joita ovat vuosisatojen saatossa saaneet aikaan mm. hevoset. Ratsastus on Sisilian iso juttu. Ei Sisiliassa ennen vanhaan kävelleet kuin köyhät, jokainen itseään kunnioittava liikkui hevosella, ja moni liikkuu edelleen. Hevostiloja saarelta löytyy paljon ja joka puolelta. Hevosharrastajalle varmasti hieno paikka, mutta niin vain on sisilialaisetkin huomanneet, että…

Kaktus...
Kaktus…

…käsittämättömän moni hölmö turisti vaan kaikesta huolimatta haluaa tallustella omin jaloin ympäri vuoria, joten maastoon on merkkailtu vaihtelevalla tarkkuudella myös vaellusreittejä. Keskikesällä niiden tamppaaminen on aika tappavan kuumaa, mutta syksyllä, talvella ja keväällä varmasti hienoa, tosin…

Pyhäkkö vuoren sisällä.
Pyhäkkö vuoren sisällä.

…vuorille voi tulla myös lunta, joten liian myöhään talvella liian korkealla ei kannata enää käveleksiä vaan ottaa suosiolla sukset mukaan. Parhaat hiihtopaikat löytyvät kuulemma Etnan läheltä, mutta myös muualla on saumoja. Jokunen hiihtohissikin löytyy, mutta rando on enemmän kuitenkin Sisilian hiihdon juttu. Mutta jos hiihto ei ole ihan ykkösjuttu, niin…

…kiipeily sen sijaan on nousussa ja alkaa olla kovassa huudossa. Ei tarvitse kuin vilkaista ympärilleen Palermossa, niin ei tarvitse ihmetellä miksi. Upeita jyrkkiä ja pitkiä seiniä riittää! Kesä on liian kuuma kiipeilyyn, mutta muut vuodenajat varmasti loistavia. Olisi todella hauska tulla hieman perehtymään Sisilian seinämiin joku kerta hieman viileämpään vuoden aikaan. Toisaalta keskellä kesääkin Sisiliassa löytyy viilennystä…

Meri...
Meri…
...ja vuoret...
…ja vuoret…

…merestä, joka on aina lähellä, kun saarella ollaan. Omat harrastukset kuitenkin keskittyvät maalle, mutta tälläkin kertaa oli upeaa käydä välillä virkistäytymässä lämpimässä Välimeressä!

...ja taivaallisia viikunoita, ihan eri hedelmä kuin Suomessa!
…ja taivaallisia viikunoita, ihan eri hedelmä kuin Suomessa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s