Monte Pellegrino

Palermo sijaitsee keskellä komeita kiipeilyseiniä. Näin oletin jo ihan ensimmäisen vilkaisun perusteella ja sain asialle vahvistuksen Parco delle Madonien puiston agriturismossa, jossa yksi majapaikkaa pitävistä veljeksistä harrasti kiipeilyä ja tunsi Palermon kiipeilykalliot. Tällä reissulla ei kuitenkaan kiipeillä, eikä kyllä olisi kuumuuden takia voinutkaan kiipeillä. Sen sijaan lähdimme tutustumaan aivan Palermon keskustan tuntumasta nousevaan Monte Pellegrinoon jalkapatikassa. Lähdimme ”heti aamusta” eli noin klo 9, joka ei tietysti ole oikeasti aamu, jota osoittaa jo sekin, että kun pääsimme vuoren juurelle, meitä tuli jos vastaan ne oikeasti aamulla lähteneet…

Huh mikä helle ja vasta ton verran noustu...
Huh mikä helle ja vasta ton verran noustu…

Minulle klo 9 on kuitenkin erinomainen saavutus, en varsinaisesti ole mikään ”alppilähtö-ihminen”. Ensimmäiset 1,5 h kävelimme kaupungissa, kuumassa kaupungissa, vaikka olikin aamu ja ”viileä”, eli ehkä ”vain” +30 astetta… Reitin alussa, epämääräisen liikenneympyrän keskellä, oli onneksi vesihana, josta sai lisää juomavettä. Reissuun oli otettu eväät, ja vielä matkalta löytyi ehkä maailman paras snäki, suolavedessä keitetty maissintähkä, yksinkertaista ja maukasta!

Maissia, nam!
Maissia, nam!

Valitettavasti ”viileä” aamu oli ehtinyt vaihtua jo melko paahteiseen keliin, kun lähdimme kapuamaan ylös kohti Monte Pellegrinoa. Reitti oli sinänsä ihan ”sunnuntaitasoa”, kivettyä leveää reittiä. Vastaan tosiaan tuli oikeasti ajoissa liikkeellä olleita kävelijöitä, juoksijoita (!) ja maastopyöräilijöitä sekä läheisellä tiellä myös maantiepyöräilijöitä. Alkumatka oli minulle aivan tuskaa. Tuntui, että aurinko tappaa niille sijoille. Jostain syystä homma kuitenkin alkoi tuntua helpommalta noin tunnin kapuamisen jälkeen.

Täällä kasvaa kaktus.
Täällä kasvaa kaktus.
Komea pyhäkkö kallion sisällä.
Komea pyhäkkö kallion sisällä.

Retken nähtävyys oli kallioon louhittu pyhäkkö Santuario di Santa Rosalia. Kallion sisälle louhitun kirkon alttarin taustalla sinistä valoa hehkunut jeesus-krusifiksi oli todella vaikuttava! Vaikuttavat olivat myös pyhäkön edustalla olleen kahvibaarin isännän meille omasta ehdotuksestaan tuoreista appelsiineista vääntämät appelsiinigranitat! Uskomatonta miten hyvä hedelmä appelsiinikin oikeasti on…

Santuarion jälkeen reitti lähti melko pian metsään ihan polkua pitkin. Lähtöpaikka oli aika ”herran hallussa” joku taulu siinä oli, mutta eipä muuta, ja tietysti polku. Käveleminen on Sisiliassa perinteisesti köyhien puuhaa, joten vaellusreittien viitoitus ei ole Alppien tasoa. Ilman karttaa ei pärjää ja karttaa on syytä osata myös lukea eikä kompassistakaan haittaa ole. Silti reitit voi päästä ”hukkumaan”. Tosin kun pääsimme Monte Pellegrinon pohjoisreunalle, joka on siis todellakin reuna, niin reittien merkkaaja oli löytänyt maalipurkin oikein kunnolla, joksikin matkaa…

Tästä lähti polku, vissiin...
Tästä lähti polku, vissiin…
Välillä se maalipurkki löytyi, välillä unohtui.
Välillä se maalipurkki löytyi, välillä unohtui.
Mutta kun seurailee sitä polun tyyppistä, niin pääsee...
Mutta kun seurailee sitä polun tyyppistä, niin pääsee…
...ihailemaan komeita maisemia...
…ihailemaan komeita maisemia…

imageimageimageimageimage

...ja sitten polkua pois.
…ja sitten polkua pois.
Aah, vesihana!
Aah, vesihana!

Jep, mutta komeat oli maisemat! Tämä reuna on myös Monte Pellegrinon kiipeilyosuutta.
Maisemien ihailun jälkeen löytyi reitti alas ja suuntasimme vesihanan kautta kohti rantaa ja kuumia Välimeren aaltoja. Muutaman kilometrin tallustelu oli hieman piinallinen mm. iltapäivästä entistä kuumemmaksi äityneen auringon ”ansiosta”. Perille kuitenkin päästiin, toki jätskibaarin kautta. Pulahtaminen Välimereen todellakin korvasi muutaman tunnin kävelyn Sisilian kuumaakin kuumemman auringon alla. Mikään ei voita uimista lämpimässä ja suolaisessa merivedessä!

Ja sitten...
Ja sitten…
...rannalle ja...
…rannalle ja…
...uimaan.
…uimaan.

Mukavan uiskentelun jälkeen ei enää kävely innostanut ja päätimme ottaa bussin takaisin keskustaan. Pysäkillä pari mammaa neuvoi meille bussia ja lopulta saivat minun epämääräisistä jaarituksista selvän, että mihin päin Palermoa haluamme ja melkein pysäyttivät meille oikean bussin. Sisilialaiset ovat todellakin mainitsemisen arvoisen kohteliaita ja ystävällisiä jopa tällaisille saksalaisen näköisille turisteille, hienoa!

Yksi kommentti artikkeliin ”Monte Pellegrino

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s