Sohlojen viikonloppuretkikohdesarjassa on vuorossa Porkkalanniemi. Pohdin tuossa pari viikkoa sitten viikonlopun lähestyessä, että nyt vielä ehtisi jonnekin telttailemaan ennenkuin vuotuiset harrastesotilaat valtaavat metsät ja ampuvat vankoilla kerran vuodessa treenattavilla taidoillaan kaikkea mikä liikkuu tai ei liiku. Ranskikset Lulu ja Uuno olivat tulossa jälleen mukaan, joten kävelyä ei saanut tulla liikaa kun kelit oli käyneet heille hieman kuumiksi. En tietenkään ollut ehtinyt valmistautua mitenkään viikon aikana, paitsi olin tulostanut karttasivuja Meikosta Kirkkonummelta, joka nyt kuitenkin Kvarnbyyn kiipeilyjä lukuunottamatta on minulle täysin tuntematonta seutua. Kun pakkaaminen venyi turhan myöhään, päätin, että pitää mennä tutulle seudulle. Pohdin Nuuksiota tai Sipoonkorpea, mutta ei ne oikein innostaneet. Viimein keksin, mennään Porkkalanniemelle! Mikäs on parempi paikka keskellä lämpimintä Suomen kesää kuin Porkkalan komeat kalliot ja raikas meri?

Perillä olimme melko myöhään illan suussa. Parkkipaikka oli melko tyhjä, ei ruuhkaa siis. Lähdimme kävelemään leveää polkua pitkin kohti niemen kärkeä. Onko polku muka aina ollut näin leveä koko matkan rantaan asti? Pätkiikö muisti vai onko polkua levennetty? No ehkä sekä että. Melkein heti alkuun polun vieressä tökötti peura. Siinä se tökötti kuin patsas ja siihen myös jäi. Jatkoimme eteenpäin…

Jatkoimme aivan niemen kärkeen saakka ja pistin teltan suunnilleen niemen kärjen korkeimmalle kohdalle upeisiin maisemiin. Melkein kuin tunturissa olisi! Tai Ruotsin länsirannikolla. Upea paikka! Illan mittaan söimme, keittelin espressot, kuvailin, teimme iltarundin niemessä ja Lulu ja Uuno juoksivat tyytyväisinä sekopäinä ympyrää. Koirat tykkäävät telttailusta!

Aamulla ihmettelin, kun erityisesti Lulu aloitti vahtimispuhinan varmaan jo klo 06. Vähän ärsytti kun heräilin jatkuvasti. Joskus kahdeksan jälkeen kömmin sitten ulos ja ihmettelin kun ranskikset tunkivat ulos ulkoteltan liepeen alta heti kun sain sisäteltan vetoketjun auki. No niillä oli kiire tervehtimään hyvissä ajoin aamulla lintuja bongailemaan tullutta vanhempaa miestä. No siinä ne sitten katselivat merelle porukalla, kun minä söin aamiaiseksi vähän kuivaa leipää ja pari hedelmäsiivua. Olin unohtanut aamiaistarvikkeet, höh.

 

Pakkasimme teltan ja kävelimme ympäri Porkkalanniemen alueen. Saimme kierrokseen kulumaan 3.5 h kevyellä tahdilla. Ihan auton lähellä Uunolla sitten tuli vissiin kuuma ja Uuno bongasi kallion kolossa ehkä puolen metrin syvyydellä olleen suonsilmäkkeen johon piti hypätä! Ja tassuhan siinä loukkaantui… sunnuntaina rupesi vaivaamaan ja maanantaina lääkäriin…onneksi vain revähdys… Kyllä se Uuno keksii!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Porkkalanniemi on varsin mukava yhden yön retkikohde lähellä Helsinkiä. Maisemat on upeat ja laajempia kalliorantoja on Helsingin lähellä ja ylipäänsä manner-Suomessa vähän. Niitä kaipaan kyllä Norjan vuosilta. Porkkalanniemessä sai myös telttailla rauhassa. Itseni lisäksi näin pari kolme telttailijaa. Kun lähestyimme autoa lauantaina, vastaan alkoi tulla lapsiperheitä ja muita auringonottajia, mutta illalla ja aamupäivästä alueella on hyvinkin rauhallista. Tekisi mieli tulla syksyllä uudestaan ehkä jopa hieman kovemmalla kelillä katselemaan meren pauhua rantakallioita vasten…