Ulkokiipeilykauden avaus

Otettiin jo perinteiseen tapaan pieni varaslähtö kesään, ja lähdettiin pääsiäisviikoiksi treenileirille Etelä-Eurooppaan. Espanjan ja Italian jälkeen oli Ranskan vuoro, ja kohteeksi valikoitui jo aiemmin loppukarsinnoissa  pyörinyt Aix-en-Provence. Nyt on pari kiipeilypäivää jo takana, ja ulkokiipeilykausi virallisesti avattu. Kuten odottaa saattoi ei sisähallilla saavutettu menestys hieman vaikeampien reittien liidailussa suoraan muuttunut lähestysjuhlaksi ulkokallioilla, mutta onhan se ollut todella komeaa tunnustella pitkästä aikaa lämmintä kiveä kaiken muoviotteiden hypistelyn jälkeen.

20160319_171247
Kesän ensimmäinen reitti, Le Morceaux de Fer (5)
20160319_181420
Aix-en-Provencen lähikaltsi Sainte Victoiren eteläseinä. On kokoa ja näköä.

Kalkkikivellä kiipeily on täälläkin lähes poikkeuksetta jyrkkää sporttia, ja pulttaus useammin loukkaantumisia kuin kiipeilijän hermoja säästävää. Hieman on ainakin itselläni vielä tekemistä hillitä korkean paikan kammoa jyrkällä seinällä pultin päällä, ja varsinkin jalkaotteiden etsintä on usein melkoista hakuammuntaa. Puitteet ovat kyllä komeat, ja sään suhteen ollaan ainakin alkuun oltu todella onnekkaita. Lämpötilaerot päivän ja yön ja jopa auringon ja varjon välillä ovat edelleen jyrkät, ja illalla on lähes yhtä koleaa kuin Suomessakin. Tässä vaiheessa kautta kun ei kuitenkaan vielä harrastella mitään auringonnoususta auringonlaskuun kestäviä kiipeilyreittejä, on lämpötila suomalaiskiipeilijän näkökulmasta aivan täydellinen. Ei tarvitse palella, muttei myöskään paahtua seinämällä polttavassa auringossa.

Chateauvert.jpg
Sitä itseään, eli jyrkkää kalkkikiviseinää. Chateauvert on helposti lähestyttävä, hienostu ylläpidetty kohde josta greidiä löytyy joka makuun nelosesta aina kasiin asti. 

Nizzaan laskeutuessa Saint-Jeannet:n seinämä näkyi kaupungin yllä komeasti jo mereltä lentokoneesta asti. On se ihan järjettömän kokoinen seinä, ja jos ei muuta niin oli meillä ainakin pokkaa kun kolmisen vuotta sitten lähdettiin heinäkuun paahtavassa lämmössä Directissimoa yrittämään. Tälle reissulle ei olla kaavailtu mitään niin suurta, vaan tarkoitus olisi hakea enemmänkin perus liidimetrejä alle jotta kauden avaus Suomen kallioilla sujuisi hieman jouhevammin. Muutamaa isompaa reittiä ollaan kuitenkin pyöritelty mielessä, ja jos vain kunto palautuu riittävän nopeasti täytyy vähintään paikallisen lähikallion Sainte Victoiren klassikko Les Grand Parcours käydä kiipeämässä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s