Syyskuun loppupuoli. Luvassa aurinkoinen viikonloppu. Takana hyvä kiipeilykesä. Nyt jos koskaan – Ruotsalaisten reitin ja Salaman liidaus. Sitä saa mitä tilaa ja joskus enemmänkin.

Saavumme Olhavalle perjantai-iltana, jotta olemme sitten aamusta pelipaikoilla. Olhavan leirinuotiolla on tuttu tunnelma:

Viikonlopun sää ei voisi olla parempi:

Ruotsalaisten reitille siis. Alkuun on pitkä poikkari ja köysien kanssa saa olla tarkkana ettei ne liikkuvat loppuun asti. Tokihan kiipeäminen on jännää kun on itselle ihan uusi reitti ja Olhavan laatta on kaikessa komeudessaan aika tylyn näköinen. Mutta reitti on tähtensä ansainnut. Loistavaa kiivettävää koko laatan korkeudelta.

Ylhäällä ollaan

Elisa lähestymässä toppia

Vesa laskeutuu

Veneen tilalle on saatu kätevä ponttoonilautta. Siinä kulkee kiipeilijät ja hangaroundit kätevästi mantereelta saarekkeelle ja takaisin.

Päivän päätteeksi lähdettiin vielä seikkailemaan ykkössektorille. Elisa ja lounaalta meille neljänneksi mukaan tullut Arno otti vähän suoremman reitin leiripaikalta kallion päälle:

Ykkössektorilla Elisa ja Arno kiipesivät komeaa seinää, missä kaikki reitit taisi alkaa seiskalla.

Me taas Vesan kanssa järjestettiin sitä seikkailua. Ykkössektorilta ei pääse pois muutoin kuin kiipeämällä (tai järjestämällä jollain tavalla joku hakemaan lautalla järven toisesta päästä). Meidän kiivettävissä olevista reiteistä löysimme helpon näköisen ja helpoksi greidatun Rolling Stonesin. Siitä sitten ylös. Reitti – sikäli mikäli olimme edes oikealla linjalla – oli kyllä huomattavasti vaikeampi kuin nelonen. Lisäksi lähdin liidaamaan sitä samalla tavalla kuin lähikallioiden kymmenen metrin nousuja. Köysi meni siksakkia niin, että viimeisen bulgen ylitys, viimeisen varmistuksen ollessa pari metriä jalkojen alapuolella, meni vähän jännäksi kun ei tahtonut köysi liikkua eikä käsille ollut mitään otteita. Myöhemmin leirissä kuulimme, että viereinen Flying Stones on tosi hieno. Vesa kyllä yritti ehdottaa sitä – olisi kannattanut kuunnella.

Olhavan järvi ykkössektorilta katsoen:

Hieno keli houkutteli kiipeilijöitä ja muita retekeilijöitä runsain mitoin paikalle:

Hyvien yöunien jälkeen koitti jälleen aurinkoinen päivä

Sunnuntaina siis Salamalle

Salaman ensimminen 1/3 tuotti vaikeuksia, mutta poikkarin jälkeen alkoi kiipeily sujumaan. Komea reitti tämäkin.

Vesa saapumassa toppiin:

Päivän päätteeksi kiivettiin vielä Arnon liidaama suuri leikkaus.

Sain sitä mitä tilasinkin: rentouttavan ja pään tyhjentävän kiipeilyviikonlopun upeassa syysauringossa ja hyvässä seurassa. Ja ne Ruotsalaisten reitin ja Salaman liidit. Ensi kesänä sitten jotain uutta taas.