Nyt on nähty sekä Revelstoke että Whistler. Kumpi niistä sitten oli lopulta parempi? No paremmuutta ei varmasti voi määrittää kukaan. Kohteet ovat hyvin erilaisia sekä kylän että hiihdon suhteen. Täältä löytyy hieman näkemyksiäni aiheesta videolla ja seuraavassa vähän ajatuksia tekstimuodossa.

Revelstokesta tuli minulle mieleen jotenkin Sodankylä, jossa vietin merkittävän osan lapsuudestani. Sellainen karun kaunis pieni kylä vuorten keskellä, jossa jokainen asukas tuntuu ”hengittävän” vuoria. Ihmiset suhtautuivat hyvin ystävällisesti ja avuliaasti matkailijaan. Jopa vanhempi naishenkilö kaupan kassalla kyseli joka päivä kuulumiset, että missä olin milloinkin laskenut. Ja kun kerroin ihmisille, että olin viettänyt elämäni parhaita laskupäiviä Revelstokessa, kaikki ilahtuivat todella silminnähden. Turismi on tuonut kylään myös sen verran elämää, että kylästä löytyi erittäin hyviä kylän henkeen sopivia ruokaravintoloita iltojen iloksi. Myös Airbnb majoitukseni oli aivan huikea! Tanskalaislähtöiset Tina ja hänen äitinsä tekivät vieraidensa olon erittäin kodikkaaksi, puhumattakaan heidän kahdesta kissasta ja yhdestä koirasta!

Laskemisen suhteen Revelstoke on aikalailla puhdas offikeskus. Aiemmin kylässä ei ollut lainkaan hissejä, ylös pääsi vain lumikissoilla tai helikoptereilla. No sellainen touhu on kuitenkin aika kallista ja nyt Revelstokessa on pari hissiäkin joilla köyhempikin kansa pääsee mäen päälle. Samalla alueelle on tehty myös muutama rinne, joita ilmeisesti ihan hoidetaankin, mutta pääpaino on rinteiden ulkopuolella. Hissien läheltä löytyy upeita offareita, ja varmaan löytyisi vielä upeampia, jos tuntisi paikat, mutta Revelstokessa kannattaa kuitenkin aivan ehdottomasti suunnata kauemmaksi joko oppaan tai lumikissojen tai jopa helikopterin kyydissä. Minä valitsin oppaan ja oppaani Lydia veikin minut todella upeisiin paikkoihin! Kun luntakin oli tullut paksulti juuri ennen saapumistani, niin pakko sanoa, että erityisesti ensimmäinen päivä Revelstokessa, jolloin skinnasimme neljä kertaa ylös ja kolmelle huipulle, oli ehkä elämäni upein hiihtopäivä tähän mennessä! Eikä toinen alppityylisempi päivä Rogers Passilla paljoa kalvennut.

Entäs sitten Whistler? Saapuminen Whistleriin oli melkoinen järkytys! Täältä löytyy hieman videotunnelmia Whistlerin raitilta. Rauhallisen Revelstoken jälkeen kaupunkimainen Whistler todellakin järkytti. Oheisella videolla kuvaan Whistleriä sanoille ”10 kertaa Levi”. Whistler on todellinen talviturismisirkus! Kylästä löytyy ihan kaikkea. Jopa kiipeilyhalli olisi löytynyt. Meinasin jopa käydä, mutta sitten väsymys voitti ja jätin väliin. Ehkä kylän upein kokemus oli majapaikkani vieressä ollut Scandinave Spa, jossa oli eri lämpöisiä kuuma- ja kylmäaltaita poreilla ja putouksilla tai ilman ulkona lumessa ja pakkasessa. Lisäksi alueella oli useita turkkilaishenkisiä höyryhuoneita ja suomalaisia saunoja, joista tosin puuttui mahdollisuus heittää löylyä. Myös jotain solariumeja näkyi, mutta niissä en käynyt. Ehdoton kylän ykköskohde! Tai oikeastaan tämä kylpylä sijaitsee hieman kylän ulkopuolella, aivan majoituspaikkani virkaa hoitaneen jurttakylän vieressä. Whistler on valitettavasti ainakin näin sesonki aikaan hyvin kallis paikka. Tämä jurtta oli loppujen lopuksi ainoa majoitus, jonka sain yhtään järkevään hintaan. Olisi ihan mukava käydä kylässä myös hiljaisempaan aikaan niin pääsisi majoittumaan jonnekin lähemmäksi keskustaa. No olihan tuokin kokemus…

Jos Whistlerin kylässä joutuu kärsimään turismin varjopuolista, niin itse hiihtoalue on maagisen upea! Itse rinnealueet koostuvat kahdesta osasta, Whistler ja Blackcomb. Molemmat ovat siis oma vuorensa joiden rinnealueet yhdistyvät hissien ala-asemalla. Lisäksi hiihtokeskusten väliin on rakennettu vuoret yhdistävä todella vaikuttava kabiini, jossa on maailman pisin ilman tukia oleva hissivaijerin ”jänneväli”. Kanadassa rinteiden luokittelu poikkeaa hieman eurooppalaisesta. Helpoimmat rinteet ovat sinisiä ja vihreitä. Seuraava taso on ”salmiakin musta” ja vaikeimmat rinteet ovat ”kahden salmiakin” mustia. Whistlerissä helpoimpia rinteitä hoidetaan, mutta mustat ovat hoitamattomia. Mustia pätkiä löytyy sieltä täältä melko vaivattomasti ja helpompia rinteitä voi käyttää siirtymänä mustien pätkien välissä. Blackcombin puolelta löytyy myös hieno ja pitkä jäätikkölasku, joka vaatii pienen kapuamisen sukset jalassa viimeiseltä ankkurihissiltä. Metsiä riittää myös, mutta niihin en uskaltautunut, kun en oikein paikkoja tuntenut. Tosin minulla meni 3 päivää ohjatussa toiminnassa, että omin päin ehdin laskea vain puolikkaan päivän. Ja ehkä se kaikkein vaikuttavin osa myös Whistleriä oli alueen loputtomat takamaastot! Tein ehdottomasti oikean ratkaisun, kun otin backcountry tourin ja pääsin näkemään myös tämän osan alueesta.

Näitä kahta kohdetta ei voi oikein laittaa varsinaiseen järjestykseen. Molemmat ovat upeita kohteita, mutta täysin erilaisia. Jos kaipaa vilkasta kaupunkia ympärilleen ja laajoja rinnealueita, on Whistler oikea paikka. Jos taas offihiihto ja rauhallinen kylämiljöö miellyttää enemmän, niin sitten kannattaa suunnata Revelstokeen. Joka tapauksessa kummassakaan tuskin pettyy itse pääasiaan eli laskemiseen!