Pillaren

Pillaren Djupfjordin perukoilla on aina säväyttänyt ulkoasullaan. Se on iso selkeä graniittihuippu. Pillaren on tutuin suurelle kansalle pohjoisseinän släbien reiteistä ja erityisesti Lofoottien superklassikosta Bara Blåbäristä. Itse olen jo vuosien ajan halunnut kiivetä jonkun ison reitin vuonon puoleiselle huipulle. Nyt vihdoin onnisti kun saatiin Veskun kanssa sopivaa keliä muuten aika rikkonaisella lofoottiviikolla.

Kohteena oli Celebrian joka on helpoin pohjoishuipun reitti ja nousee suoraan vuonon suunnasta aluksi loivia släbejä ja lopulta huipun jyrkempää seinää. Noin kaksitoista köydenmittaa ja reittiä voi varsinkin alkupuolella varioida paljonkin. Ei varmasti menty ihan Rockfaxin viivaa pitkin, mutta laadukasta kiipeilyä on paljon. Mukavinta on vuoren luonnollinen fiilis ja selkeys. Näkyvyys on hyvä eikä mitään turhia tömpyröitä tai ständejä ole. Seinät ovat linjakkaita.

 

 

b2
Pillaren dominoin Djupfjordin pohjukkaa. Vasemmassa reunassa näkyy pieninä Bara Blåbärin sälbit. Kuva: Vesa Laakkonen.

 

Pillarenista on suht vaikea löytää tietoa. Rockfaxin topossa on tietysti epämääräisesti kuvattu reitit ja onhan siellä laskeutumislinjakin. Googlaamisella ei ihan hirveästi löydy. Ei siis ainakaan viidessä minuutissa. Meitä askarrutti erityisesti alastulo, koska olimme kuulleet parikin juttua vuorokauden mittaisista operaatioista löytää huipulta pois. Rockfaxin uudessa Lofoottitopossa mainitusta laskeutumislinjasta ei löytynyt mistään faktaa. Päin vastoin löytyi yksi blogitarina, jossa linjaa oli etsitty tuntikaupalla. Teimme yhden retken katsastamaan lähestymisen ja samalla yritettiin spotata alastuloa sekä kyselimme varovaisesti kyliltä, mutta oli aikalailla selvää jo ennen kiipeilyä, että tullaan alas harjannetta Vågakallen polun kautta ja varasimme tähän reilusti aikaa.

 

b3
Pillarenilla on kiva alppifiilis eli vähän enemmän kuin vain yhden seinämän kiipeäminen. Se on vuori.

 

Kiipeily sujui mallikkaasti. Lähtö on helppo löytää ja periaatteessa kyllä reittikin. Me kierrettiin keskiosassa vähän vasemmalta märkien osuuksien johdosta, mutta alaseinällä maasto on helppoa muutamia napakampia halkeamia lukuunottamatta ja variaatioita voi vapaasti tehdä. Yläseinä näkyy kauas ja siinä oikean linjan löytäminen ja sille pääsy on helppoa. Kallio on myös poikkeuksellisen puhdas kaikesta vihreästä. Todella laadukasta kiveä.

 

b8
Huippukuva. Djupfjord vähän eri vinkkelistä ja ennen kaikkea korkealta. Kuva: Vesa Laakkonen.
b7
Oltiin huipulla aika hätäisesti kun keli näytti muuttuvan. Ei kuitenkaan muuttunut ja saatiin nauttia Lofooteista parhaimmillaan. Kuva: Vesa Laakkonen.

 

Celebrian on reittinä loistava. Se on jäänyt ehkä turhaan vähän kiivetyksi, koska lähestymiset ottavat aikaa ja varsinkin alastulo on epäselvä. Tottakai Pillaren on iso ja päivästä tulee pitkä. Reittiä ja olosuhteita ei pidä aliarvioida. Silti Celebrian tarjoaa hienon vuoripäivän kohtuullisella vaivalla ja greidillä. Me käveltiin reitin alkuun kaksi tuntia, kiivettiin yhdeksän tuntia, tultiin alas harjannetta 2,5 tuntia ja käveltiin polku takaisin puolessatoista tunnissa. Yhteensä alle viisitoista eikä yön sateet päässeet vaivaamaan vaan keli oli mitä parhain. Ja kiirettä ei pidetty.

Sinäänsä Rockfaxin topojen huono laatu tekee asian taas vaikeammaksi kun ohjeita seuratessa tekee virheitä. Lähestyminen kannattaa tehdä Vågakallen polun kautta toisin kuten topossa mainitaan. Eli vuonon pohjan polusta heti yli ja iso polku oikealle. Sitten kun on jo noustu jonkun matkaa mäkeen näkee selkeästi reitin alun ja polulta ei ole pitkälti kalliolle. Myös ohjeet alastuloon on sitä sun tätä. Epäilen vahvasti laskeutumislinjan olemassaoloa. Samoin varoittelut harjanteen kautta poistumisesta ovat taas ihan yhtä päteviä kuin vaikka viereisen Fisk restaurantin. Toki täytyy varoitella, mutta ei se nyt niin ihmeellistä ole. Alla olevassa kuvassa meidän näkemys.

 

b6
Kuva huipulta etelän suuntaan eli laaksoa jota Vågakallen polku nousee ylös harjanteille. Punainen nuoli on meidän alastulolinja ja se päättyy alhaalla litteän släbin edessä näkyvälle polulle, josta voi jatkaa lähes nappaskengissä autolle. Huipulta ei siis kannata lähteä laskeutumaan tai lähteä alas ensimmäisestä rööristä, vaan jatkaa helpointa linjaa jossain harjanteen eteläpuolella ja alkaa laskeutumaan vasta tuosta merkatusta kurusta. Reitillä oli välillä aina jotain polun tapaistakin joten on sieltä muutkin menneet. Me otettiin rauhassa köydessä varmistaen ja operaatio ei paljoa kahta tuntia enempää ottanut. Kuva: Vesa Laakkonen.

 

 

 

b10
Yksi aikakausi on tulossa päätökseen kun joudun kohta luopumaan luotto kiipeilypaidastani. Honolulupaita alkaa olemaan jo sen verran ohkaista kangasta ettei se vaan enää kauaa pysy koossa. Täytyy alkaa etsimään uutta seuraavalla vuosikymmenelle. Kuva: Vesa Laakkonen.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s