Olen asunut vuosien varrella melkeinpä Suomen ilmastollisissa ääripäissä. Helsinki, jossa olen elänyt pääosan aikuisiästäni, on Suomen eteläisimpiä paikkoja ja meri antaa ilmastolle voimakkaan leiman. Sodankylä, jossa vietin osan lapsuudestani, sen sijaan on yksi Suomen kylmimpiä paikkakuntia ja siellä vallitsee pohjoinen mannerilmasto. Nyt kun puhutaan paljon ilmastonmuutoksesta ja maapallon ilmasto vaikuttaakin olevan nopeasti lämpenemässä, on tullut pohdittua, että miten erilainen talven kokemus on jo pelkästään Suomen sisällä.
Vaikka viime vuosina ei ole Lapissakaan ollut sellaisia äärimmäisiä pakkasia joita lapsuudestani muistan, niin talven pituus on kuitenkin pysynyt aikalailla samana. Lapin talvi alkaa edelleen suurin piirtein marraskuussa ja lumet sulavat toukokuun aikana. Suurimmassa osassa Lappia juhannuksena on turha haaveilla tuoreesta saunavihdasta ja Kilpisjärvellä pidetään juhannuksena perinteiset hiihtokisatkin. Virallinen talven pituus taitaa Lapissa olla noin 7 kuukautta, mutta voihan se hyvänä vuonna olla enemmänkin. Kesä on sitten lyhyt intensiivinen jakso heinäkuussa, jonka jälkeen voi ruveta jo odottelemaan ilmojen viilenemistä ja seuraavaa vääjäämättömästi lähestyvää talvea. Pohjoisessa talveen voi suhtautua luottavaisesti ja rennosti. Talvi tulee ja se kestää ja aivan varmasti talven aikana ehtii tehdä kaikkea mitä talvella pitää tehdä. Ei tarvitse yrittää käyttää yhtenä lumisena talviviikonloppuna kaikkia varastosta löytyviä talviurheiluvälineitä. Kaikille löytyy kyllä aikansa. Lapissa asuvan ihmisen on melkeinpä pakko nauttia talvesta ja jos ei nauti, niin elämä on varmaan melkoista kärsimystä.
Lapin talvi on edelleen oikea talvi! 
Helsingissä sen sijaan talvi on jotain aivan muuta. Valkoinen joulu on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. Samoin lumen pysyvyys sitten, kun se viimein tulee. Monena vuonna talvi on 1-4 viikon luminen jakso tammi-helmikuussa. Joka vuosi minut valtaa jonkinlainen talvistressi. Ensimmäisenä lumisena talviviikonloppuna pitäisi ehtiä käyttää kaikkia talviurheiluvälineitä. No lumetetut laskettelurinteet hieman lieventävät stressiä, mutta parin kilometrin lumetettua ladunpätkää pidemmät hiihtoretket voivat olla hyvinkin vain sen yhden viikonlopun ilo Helsingissä. Ei sellainen kunnon kesäkään välttämättä pitkä ole. Kesän kunnolla lämmin jakso voi hyvinkin kestää sen saman 1-4 viikkoa kuin kunnon talvi. Se muu 11 kuukautta on sitten jotain kesän ja talven välistä, ”rospuuttoa”, joka tosin mahdollistaa ainakin useimpien kesälajien harrastamisen.
Etelä-rannikolla talvitunnelma on valitattavan usein hieman toinen kuin pohjoisessa, tunnelmaa tietysti tässäkin, mutta eihän se talvi ole…
Ihminen on eläin, joka on mestari sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, joten talven puutteeseenkin voi tietysti reagoida. Minä päätin hankkia lumettomien tai vähälumisten talvien iloksi läskipyörän. Idea oli sinänsä niinkin hyvä, että nyt pyörävarastosta löytyy läskin lisäksi täysjousto ja cyclo-cross ja harrastus on laajentunut talvisista poluista kesäisien keskuspuistoajeluiden kautta alamäkiajon opetteluun. Myös alpit on tullut jo ylitettyä maastopyörällä Sant Antonista Como-jörvelle.
Rospuuttokelin ajanvietteestä on siis tullut ihan vakava harrastus ja hyvä niin. Ja pakko on myöntää, että pimeässä ja märässä marras-joulukuisessa metsässä pyörän valon ja otsalampun valokuplassa on oma mystinen tunnelmansa. Siitäkin huolimatta lokakuussa sitä alkaa väistämättä odottaa ensilunta ja joulukuussa kun kaikki mahdolliset sukset on huollatettu ja voideltu pariin kertaan, ei oikein tiedä miten päin olisi, kun lunta ei vaan kuulu…
On mielenkiintoista myös pohtia miten Etelä-Suomen lauhat talvet vaikuttavat suomalaisten minäkuvaan. Suomalaiset ajattelevat varmasti edelleen olevansa jossain määrin arktinen kansa tai niin ainakin suomalaisista ajatellaan muualla maailmassa. Monelle suomalaiselle on lämpenevistä talvista huolimatta tärkeää kokea asuvansa arktisessa maassa, jossa kylmät kelit eivät paljoa hetkauta. Suomalaiset ovat ylpeitä siitä, että meillä ei pakkanen ja lumipyry saa yhteiskuntaa sen kummemmin sekaisin. Se erottaa suomalaisen omalla tavallaan ”rivi-ihmisistä” muualla maapallolla. Jos pohjoisten alueiden ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti, ei etelä-suomalainen elä enää sen enempää arktisessa ympäristössä kuin monet keski-eurooppalaiset. Pohjoisessakin talvet tulevat lauhtumaan, mutta säilynevät silti edelleen ihan oikeina talvina. Suomi siis mahdollisesti tulee jakautumaan arktiseen ja keski-eurooppalaiseen ilmastoalueeseen. Mikä sitten tulevaisuudessa tulee korvaamaan arktisuuden etelä-suomalaisten identiteetin perustana? Sitä on mahdotonta ennustaa. Aika näyttää. Ja entistä lauhempia talvia odotellessa minä olen ryhtynyt pohtimaan, että olisikohan sitä mahdollista järjestää elämänsä jotenkin niin, että voisi viettää talvikauden vaikka pohjoisessa…
Kiipeilysohlot 