Jos mahdollista, niin mihinkään ei kannata matkustaa silloin, kun siellä on kaikki, joten matkustimme pitkästä aikaa Saariselälle silloin, kun siellä ei ole juuri ketään eli kolmeksi viikoksi tammikuun puolivälistä alkaen. Tässä lyhyt arvio Saariselästä talvilomailukohteena.

Positiivinen yllätys oli laskettelukeskus ja erityisesti hissioffarit. Melkein kolme viikkoa ihan mieletön määrä kuivaa pakkaspuuteria ja melkein yksin sai laskea! Saariselän laskettelurinteet sijaitsevat laaksossa, joka kerää erinomaisesti lunta sillon, kun sitä sataa ja jyrkimmät eli parhaimmat profiilit ovat alaosan metsissä joissa ei tarvitse murehtia lumivyöryistäkään. Tosin paras metsä päättyy vähän hankalaan paikkaan keskiosaltaan ja nyt siellä ei jyrkimmissä paikoissa ollut ennen puuterikaaosta ollut juuri mitään pohjalla, joten kiville karahteli pari kertaa. Laskettavaa offareilla on kuitenkin monen tasoiselle laskijalle, loivasta hyvinkin jyrkkään. Plussaa oli myös off-season kausi ja se, että 4-5 rinnettä oli hoitamatta, joten pääsi laudallakin vetämään kunnon puuteria, metsään kun en vielä uskalla lautailemaan puukontaktin pelossa. Myös itse rinteiden profiilit olivat paremmat kuin muistin. Useammassakin rinteessä löytyy jyrkempiä kohtia kuin vaikkapa Ylläksellä yhdessäkään rinteessä. Tavallaan myös koko ajan jyrkkenevät profiilit ovat hauskoja, etenkin kun rinteet on saatu tehtyä vielä aika ”elävästi” tunturin kylkeen. Selkeä miinus on järjettömän hidas tuolihissi, mutta sitä ei juurikaan tarvitse käyttää, jos kaikki ankkurit ovat auki. Skinnailua sen sijaan ei kannatta Saariselällä harrastaa muuta kuin kuntoilumielessä. Suht lähellä on kyllä yksi kuru, jonka reunoilla on hyviä laskuja. Kyseinen kuru tosin vaikutti aika lumivyöryherkältä ja hissien reunoilla on parempiakin offareita. Jos haluaa yhdistää skinnailun ja paremmat laskut, niin kannattanee suunnata Kiilopäälle, tosin nyt ei tullut siellä käytyä, että varmaksi ei voi luvata.

Hiihtoladut nyt tietysti ovat Saariselällä hyvät ja niitä hoidetaan ahkerasti. Ei tosin tullut paljoa hiihdeltyä laskupuuterikelien vuoksi, mutta joka aamu latukone puski majapaikan ohi ja pyryistä huolimatta ladut näytti olevan vähintään kohtuullisessa kunnossa päivittäin. Toki hiihtäjiä oli nyt sen verran vähän, että kyllähän päivän mittaa ladut umpeenkin meni pahimpina pyrypäivinä.

Talvipyöräilystä jäi vähän sekava mielikuva. Toki kelit eivät sitä millään muotoa suosineet. Aivan alkureissusta reitit olivat siedettävässä kunnossa, mutta kaksi viimeistä viikkoa meni lähinnä taluttamiseksi ainakin minun fätin 4″ renkailla, Päivin 4,8″ renkailla pääsi vähän paremmin. Saariselällä filosofia on ajaa reitit illalla, jotta ne kovettuvat yöllä, mutta jos yöllä tulee puoli metriä lunta, niin eihän ne mihinkään kovetu… Resursseista pulaa kuulemma, että ei voi ajaa myös aamulla. FB:stä päätelleen Kiilopäällä jengi oli tyytyväisempää pyöräreitteihin, mutta en sitten tiedä, kun ei siellä asti käyty. Ehkä kuitenkin reittien huoltoa pitäisi jotenkin kehittää, jos talvipyöräilyturismiin halutaan panostaa. Reittejä Saariselän  ja Kiilopään välillä kuitenkin on paljon kunhan kelit suosivat.