Barcelona 12.11.2011

No niin, uusi päivä ja uusi kirjoittaja eli Ville Kiipeilysohlojen Barcelonan retkellä. Illan baarikierros tarkoitti käytännössä illallisen lisäksi loputonta vaellusta halki Barcelonan moninaisten katujen ja kujien. Vastaan tuli melkein koko globaali ihmisten kirjo, erityisesti hämmensi muovipussista olutta kadun varsilla myyvät Pohjois-Afrikan pojat. Mutta ”baarikierroksen” seurauksena aamulla jalat oli valmiiksi puhki ja poikki.

Ylös kuitenkin päästiin ja matkaan aamiaisen jälkeen. Ensimmäinen ongelma tuli eteen parkkihallissa, joka oli yllättäen kiinni. No onneksi joku parkkihallia käyttävä talon asukas sattui ajamaan ulos, joten me livahdettiin sisään ja tiirikoitiin ovi auki ja auto ulos…nyt sit pohditaan, että pitäiskö se käydä maksamassa ja miten me selvitetään espanjaksi mitä ihmettä on tapahtunut…joo, no me mietitään asiaa…

Ja kun auto oli tallista ulkona niin suunnattiin taas nokka kohti Montserratia ja luostaria. Tällä kertaa ostettiin junalippu vain Funicolareen ja mäen päälle.

Funicolare…

Yläasemalta patikoitiin kuvan toiselle pylpyrälle vasemmalta eli Magdalena Inferioirelle ja sen oikeaan reunaan, josta lähti 4:n kp:n reitti nimeltä Petit Gerard. Kp:t olivat 6a+, 6a, 5b ja 4b.

Magdalena Inferiore toinen vasemmalta.

Tällä kertaa Mikko aloitti liidaamisen ja samalla reissun oikean kiipeämisen. Ensimmäinen kp oli aika herkkä liidata, mutta parin breikin avulla Mikko selviytyi loistavasti aamukohmeisista sormista huolimatta. Aluksi keli suosi, mutta toisella kp:lla iski jo sumu. Tokan koopeen liidasin minä ja muuten homma meni ihan OK, mutta reitin lipan kohdalla jäi huomaamatta lipan alareunassa oleva pultti ja lipan päälle hivuttautuminen monta metriä edellisen pultin yläpuolella meinasi käydä hermoille, mutta nousihan se siitä ja klipattuakin sai vaikkakin hieman ahdas paikka oli hyllyllä klippailla. Siitä sitten vaan reitin varsinainen kruksi pienen pulssia tasoittavan breikin jälkeen ja ständille. Loput pätkät oli jo rentoa hermolepoa kahden ekan kp:n kovemman kiipeilyn jälkeen. Valitettavasti kehuttuja maisemia ei huipulta nähty, mitä nyt naapuri pylpyrän huippu.

Ville lepuuttaa hermoja, Mikko säätää takin kanssa…
Mikko säätää…
Mikko ständillä.
Maisemat huipulta.
Mikko nousee huipulle.

Tällä kertaa päästiin seinältä alas valoisassa, mutta polku alas luostarille meni pimeässä. Sikäli valitettavaa, että  reitti oli upea, jopa otsalamppujen valossa. Ehkä joku päivä päästään se valoisassakin… Luostarille saavuttiin komeiden aplodien saattamana kun luostarin kirkon kellot pitivät korvia huumaavaa konserttia. Jälleen tunnelma sekä polulla että valaistulla luostarialueella oli erinomainen, kuten oheiset kuvat osoittavat eli ihan kiva sinänsä on lopettaa kiipeily pimeässä…

Salamanteri yössä.
Portaat kivien välissä.
Luostari ja luostarin kellot.

Nyt sit lähdetään kohta taas etsimään ruokaa ja toivotaan aurinkoa huomiselle…

Ville

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s