Pelastautumiskurssin oppeja

Kevät lähestyy vääjäämättä ja nyt lienee sopiva aika vetää yhteen muistin virkistämiseksi viime syksyn pelastautumiskurssin anti.
Sumuisena lokakuun lopun viikonloppuna Kiipeilysohlojen trädikiipeilyaktiivit, Nina, Pirjo, Mikko ja minä, kokoontuivat Käärmekalliolle Sohlojen hovivuoristo-opas Petter Reutterin johdolla perehtymään siihen mitä tehdään, jos Prestenin yhdeksännellä kp:llä tai jossain muualla korkealla kalliolla sattuu jotain ikävää.
Opetuspäivä aloitettiin maisemien ihailulla…
Kuten jokainen valokuvaaja tietää, maisemakuvaus on parhaimmillaan aamuauringon noustessa erityisesti syksyn kauniiden värien korostaessa idyllisen kauniin maiseman pehmeitä piirteitä.
Aamukahvin…
…jälkeen päästiin opetuspaikalle…
…ja saatiin koulutus käyntiin.
Ensin varmistaja siansorkalla kiinni ständiin ja kiipeilijä köyden päähän varmistettavaksi.
Ja seuraavaksi kiipeilijä roikkuukin loukkaantuneena köyden varassa. Mitäs sit pitäis tehdä?
Pitää aloittaa tietysti pelastustoimet. Ensin prusik loukkaantuneen kiipeilijän kireällä olevien köysien ympärille ja slingillä ja sulkkareilla kiinni ankkuriin.
Vahingoittunut kiipeilijä on nyt kiinni ankkurissa prusikin ja slingin avulla jolloin varmistaja voi ryhtyä irrottamaan itseään köysistä laskeutumista varten, kunhan on ensin muistanut kiinnittyä lehmänhännällä ankkuriin. Köydet vedetään ankkurista läpi…
…ja kun köydet on vedetty kokonaan läpi, siirrytään toimenpiteen ehkä haastavimpaan vaiheeseen eli irrottamaan köyttä varmistuslaitteesta.
Portin sulkeutumiskohdalta sileä sulkurengas tekee homman selkeästi helpommaksi, pieni väkänen ko. kohdassa voi tehdä toimenpiteestä painajaisen…
…hyvä pointti pitää mielessä varustehankintoja tehdessä.
Lopulta varmistuslaite on irti ja päästään valmistautumaan laskeutumiseen loukkaantuneen kanssa, tarvitaan siis ”paarit”. Otetaan sopivan mittainen slingi, tehdään siihen epäkeskosolmu siten, että syntyy kaksi eri kokoista suurta lenkkiä ja solmun päähän pieni lenkki.
Ja mitäs sitten? No kiinnitetään pidempi suuri lenkki sulkkarilla belay looppiin, laitetaan toinen sulkkari pienempään suureen lenkkiin, tämä sulkkari on siis loukkaantuneen kiinnittämistä varten. Seuraavaksi köydet varmistusvälineen läpi ja varmistusväline sulkkarilla kiinni slingin pienimpään lenkkiin, kuten normaalistikin tehtäisiin laskeutumaan lähdettäessä. Lopuksi vielä prusik köysien ympäri ja kiinni valjaiden jalkalenkkiin.
Laskeutuminen tapahtuu siten, että köyden toisessa päässä roikkuva loukkaantunut kiipeilijä toimii vastapainona. Ennen kuin lähdetään alaspäin, pitää vielä irrottaa oma lehmänhäntä ankkurista ja prusik loukkaantuneen köydestä.
Tässä tapauksessa pelastettava on melko lähellä, mutta ei anneta sen häiritä harjoitusta. Kun kaikki on valmista, lähdetään laskeutumaan kohti loukkaantunutta. Loukkaantuneen luona kiinnitetään laskeutusmisslingin vapaana oleva pää sulkkarilla loukkaantuneen belay looppiin ja lähdetään varovasti laskeutumaan.
Jos päästään laskeutumaan suoraan maahan niin hienoa, mutta entäs multipitch-reitillä, kun ollaan siellä jossain korkella?
Huom! Seuraavissa kuvissa loukkaantunut on vasemmalla ylöspäin katsottaessa.
Ständille saavuttaessa kiinnitetään ruuvisulkkari ankkuriin, pujotetaan loukkaantuneelle slingi belayloopista ja kiinnitetään slingi suorastaan nerokkaalla solmulla sulkkariin.

Solmu aloitetaan kiertämällä slingi pari kolme kertaa sulkkarin ympäri josta jatketaan slingin pään kiertämistä slingin itsensä ympäri ja lopuksi slingin pää pujotetaan slinginarujen keskeltä läpi ja kiinnitetään ruuvisulkkarilla ankkurissa kiinni olevaan sulkkariin. Tällainen solmu on helppo avata vaikka siitä roikkuisi painavampikin kaveri.
Seuraavaksi laskeutuja kiinnittää itsensä lehmänhännällä ankkuriin, purkaa ”paarit”, irroittaa köydet itsestään, vetää köydet alas ja tekee uudelleen ”paarit” slingistä.
Ja taas mennään kohti pelastusta…
Näin siis jos kakkonen loukkaa itsensä. Mutta mitäs jos liidaaja onkin loukkaantunut osapuoli? Itse pelastaminen sujuu kuten yllä on kuvattu, mutta ongelma on tietysti miten päästä liidaajan luo, jos liidaajaa ei jostain syystä pysty laskemaan takaisin ständille. Tällöin vaihtoehto on prusikoida kahdella prusikilla liidaajan luo. Mikäli loukkaantunut liidaaja ei ole ankkurin tai pultin luona, tai jos niitä ei edes ole, niin silloin tehdään laskeutumispiste loukkaantunutta lähinnä olevaan sopivaan paikkaan ja laskeudutaan kuten yllä on kuvattu. Kamaa voi tietysti joutua jättämään reitille, mutta se on pieni murhe hätätilanteessa.
No niin, näitä taitoja pitäisi sitten verestää käytännössä joku kaunis tai vähemmän kaunis päivä tässä kesän kynnyksellä. Toivotaan kuitenkin, että kiipeilyt sujuvat tänäkin kesänä turvallisesti ja ongelmitta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s