Kirjoitetaanpa välillä hieman muustakin kuin kiipeilystä tai suurista vuorien valloituksista. Tämä juttu käsittelee leppoisaa viikonloppumatkaa Tahkolle.
Ei ihan kauden aloitus, mutta melkein. Tämän talven laskettelut ovat jääneet keli- ja terveyssyistä vähiin, mutta nyt päästiin vihdoin neljäksi päiväksi keskittymään laskemiseen. Kun kelitkin suosi, ei juuri onnistuneempaa viikonloppulomaa voisi kuvitella.
Liikkeelle lähdettiin torstai-iltana. Matka sujui mukavasti, mitä nyt Varkauden Mäcissä ”pikaruoka” kesti ja kesti, mutta Lotan valitus kannatti ja jätskit tuli kaupan päälle.
Perillä odotti mukava mökki ja perjantaiaamuna kaunis ja kirkas aurinko.
Aamiaisen jälkeen lähdettiin rinteeseen.
Sää ja keli enemmän kuin suosi. Aurinko paistoi ja rinteet eivät olisi voineet olla paremmassa kunnossa. Kovahkojen yöpakkasten jäljiltä rinteiden pohjat pysyivät koko päivän kovana, muutamasta plusasteesta huolimatta. Rinteiden pinnalla oli kuitenkin pääosin mukava pehmeä kerros. Joten sen kun ”heitti” sukset rinteeseen ja antoi mennä täysillä ”suksien mukana”. Sama keli jatkui läpi koko viikonlopun. Harvoin pääsee neljää päivää laskemaan näin täydellisissä oloissa! Muiden laskijoiden vähäinen määrä vielä kruunasi täydelliset olosuhteet. Seuraavassa kuvasarjassa Lotta demonstroi sujuvasti hyviä laskuolosuhteita Musta Pekka -rinteessä, joka nimensä mukaisesti on jyrkkä musta rinne.
Tehokkaan laskemisen vastapainoksi välillä täytyi pitää taukoa. Taukopaikkoja Tahkon alueelta löytyi kiitettävästi mukavista laavuista viihtyisiin ja aurinkoisiin rinnekahviloihin.
Ainoa miinus rinneravintoloissa oli asiakaskunta lauantaina. Taukoa pitävien laskettelijoiden riesaksi oli pöllähtänyt kaljaa kiittaavien äijäporukoiden laumat. Herrat kovaan ääneen muistivat varmuuden vuoksi julistaa, että ei tässä lasketa kuin pakolliset rinteet, että päästään ylähissiaseman terassille ja sieltä takaisin alas. Vaikea ymmärtää, että miksi pitää matkustaa hiihtokeskukseen ja vielä ostaa hissilippu, jos ainoa tarkoitus on juoda kaljaa. Ilmeisesti nämä kypsän keski-iän saavuttaneet herrat ovat sen verran vässyköitä, ettei ole kanttia kertoa vaimolle, että ollaan menossa juomaan kaljaa kavereiden kanssa, joten pitää olla se hissilippu todisteena laskettelureissusta. Säälittävää jengiä joka tapauksessa, sääliksi käy suomalaisia naisia, jos näistä pitää valita.
Ja takaisin rinteeseen…
Mutta välillä on mukava tehdä muutakin kuin laskea. Eräs mahdollisuus on mennä Otto-hevosen leppoisaan kyytin.
Otto on 18-vuotias heppa ja tehnyt hommia Tahkolla 15-vuotta. Työaika on joulusta pääsiäiseen ja loppuaika on lomailua, melko hyvä työ siis Otolla. Nykyisin Otto toimii hiihtokeskuksen edustan jäälenkillä automaattiohjauksella, kiihdytykset, hidastukset ja käännökset menevät täysin rutiinilla ilman kuskin käskytystä, jopa siitä huolimatta. Tämän lisäksi Otolta voi tilata kyydin omalle mökille. Kysyntä on ollut sen verran kovaa, että Otto on saanut avuksi nuoremman kollegan.
Jos ei hevosajelu innosta, niin vaihtoehtojakin löytyy, hiihtokeskuksen lähistöltä voi valita myös poroajelun.
Tahkon plussa on myös Nilsiän keskusta muutaman kilometrin päässä. Kulttuuria sieltä ei ehkä hirveän paljoa löydy…
…mutta laadukkaita ruokakauppoja löytyy ja myös viinit saa hankittua, vaateostokset tosin kannattanee keskittää muualle.
Viikonloppu oli kokonaisuutena erittäin onnistunut. Kelit suosivat ja aiemmin ei ole tullut tajuttua, että kohtuullisen ajomatkan päässä Helsingissä löytyy rinteiltään näin vaikuttava hiihtokeskus. Minun mielestä selkeästi Tahkon edelle rinteiden osalta eivät mene kuin Ylläs, Pallas ja Levi. Suosittelen lämpimästi kaikille ja varmasti tulee käytyä ensi talvenakin.
Kiipeilysohlot 