Poronpolku

Muutaman viikon päästä olisi tarkoitus lähteä Lappiin ajamaan pidempää matkaa maastossa. Ennen isompaa reissua on hyvä kuitenkin vähän tutustua lajiin ja sovittiin Jaken kanssa lyhyt yhden yön reissu Poronpolulle, jotta homman juju selviäisi ensikertalaiselle. Itselläkin on pari vuotta viime pyörävaelluksesta ja liikkuvia osia on sen verran ettei pieni koelenkki tee pahaa. Maastopyörävaelluksen suola eli tunkkaaminen tuli harjoiteltua kunnolla jo parin tunnin ajon jälkeen ja kun hanskat ei lentänyt heti tiskiin, on Lappiin hyvä suunnata iloisin mielin.

Jake painaa menemään.

Liikkuvien osien säätäminen alkoi jo perjantai aamulla duuniin lähtiessä kun yritin laittaa autoon kiinni Thulen ”ClipOn” pyörätelinettä. Oli tosiaan helposti klipattava: Hermot meni aika kivasti, melkein tuli parkkisakot ja auton katon pelit sain taiteltua vinoon. Lopuksi heitin vehkeen takaboksiin ja lähdin duuniin. Ei sillä, että sakoilla tai auton pelleillä olisi mitään väliä, mutta mä oikeasti luulin, että sen vehkeen olisi vaan voinut laittaa suoraan kiinni autoon kun kerran malli valmistajan mukaan sopii mun Golfiin. Duunin jälkeen säädettiin lisää ja rakennettiin styroksista ja jesarista pari adapteripalaa. Lopulta pyörät pysyivät todella tukevasti mukana.

Telttailu on hauskaa.

Toinen testissä ollut uusi kama oli Vauden Power Lizard teltta. Itse asiassa ehdin jo kertaalleen yöpyä siinä ja vehje on ajettu sisään Jukan toimesta kunnon vesisateessakin, mutta ylivoimaisesti kiinnostavin asia oli testaamatta. Eli miten kaksi melkein 190 senttistä kaveria mahtuu sinne sisään? Sanotaan pohjustukseksi sen verran, että kyseessä on melko edullisen hintaluokan reilun kilon painoinen minimalistiteltta. Kaikki ylimääräinen on karsittu, materiaalit köykäisiä ja korkeutta ei paljoa ole. No, hyvin se meni. Saa nähdä mitä pää sanoo muutaman viikon päästä Finnmarkissa parin sadepäivän jälkeen, mutta kaksi yötä helpoissa olosuhteissa meni kivuttomasti. Painon lisäksi parasta teltassa on pitkällä sivulla oleva avaruutta tuova ovi ja sisäteltan pituus. Heikot puolet on Vaudelle ehkäpä tyypillinen roikkuva sisäteltta joka on aika helposti nenässä kiinni, jos ei telttaa laita pystyyn ihan pinkeäksi. Pystyi makuultaan kuitenkin lehteä ihan mukavasti lukemaan Jaken heräämisiä odotellessa. Lisäksi olen vielä vähän varauksellinen vehkeen säänkestosta ja tuuletuksesta, mutta turvallisin mielin uskaltaa lähteä viikoksi erämaahan. Katsotaan lopullinen tuomio seuraavan reissun jälkeen.

Kammet ovat kuulema aseteltu oikein kuvanottoa varten.

Muuten kamaosastolta täytyy todeta, että reput painoivat yllättävän vähän. Ainakin itsellä edelllisillä reissuilla 42 litran pyöräilyrinkka on ollut ihan pinkeänä. Nyt sitä ei meinannut kehdata pitää selässä kun oli niin kevyt. Tässä vuosien varralla on ehtinyt investoimaan uuteen kevyeen tavaraan, joka tekee selvän eron, ja tietysti kaksistaan ajaessa pystyy jakamaan yhteisiä tavaroita. Nyt mukana oli testimielessä kaikki viikon reissuun tarvittava tavara lukuunottamatta ruokaa. Täytyy katsoa vielä kerran lähtiessä mikä on lopputulema, mutta vähän liian helpolta vaikuttaa.

Kivoja kokkauspaikkoja löytyi helposti ja järvivesi menettelee ainakin ruuan ja teen kanssa.

 

Ettei mene ihan kamahomosteluksi, niin kirjoitetaan jotain reissustakin. Tarkoituksena oli ajaa auto parkkiin Kytäjälle ja pyöräillä sieltä perjantaina Lopelle Poronpolun suuntaan, lauantaina pidempää reittiä takaisin illaksi telttailemaan Kytäjälle ja sitten sunnuntaiaamuna fressinä kiipeilemään Havikselle. Suurin osa perjantaista meni klippaillessa pyörätelinettä, joten ajoaika jäi melko lyhyeksi. Taidettiin lähteä liikkeelle vasta seiskan jälkeen. Ajettiin aika suoraan Lopelle, josta oli tarkoitus lähteä Ilvesreittiä pitkin Poronpolun suuntaan. Nyt kun homman tuntevat lukijat haukkovat henkeään ja ajattelevat, että taivas miten voi olla nöösiä porukkaa, niin todetaan riskien polun tasosta olleen tiedossa. Ja riskithän tietenkin realisoituvat. Lopen kirkonkylän eteläpuolelta menee kivaa maalaistietä, jossa sai nauttia mukavasta menosta kulttuurimaiseman muodossa. Oli niin nättiä mökkiä, peltoa ja poukamaan. Voin suositella esimerkiksi retkipyöräilyyn. Sitten vuorostaan Lopen kirkonkylä – Poronpolku pätkä Ilvesreittiä on pitkälti umpimetsää/hakkuuaukeaa. Ei mitään nähtävää ja homma meni vahvasti tunkkaamisen puolelle. En suosittele mihinkään pyöräilyyn liittyvään. Kuitenkin tämäkin osuus oli erinomaista valmistautumista Lapin reissuun, koska ei tuollaista tunkkaustreeniä pimenevässä metsässä miljoona hyttystä kimpussa saa Uudellamaalla helposti järjestettyä. Teltta iskettiin pystyyn puolilta öin Luutalammen lähistölle.

Laatupolkua ei juuri tule kuvattua kun ei viitsi pysähtyä ajamiselta.

Aamulla oli kiva herätä ja todeta minne oli edellisenä iltana teltan pystyttänyt. Keli oli mitä mainioin ja nyt päästiin suoraan ajamaan Poronpolun laadukkaita baanoja. Ajettiin polku kokonaan läpi mukaanlukien Pikku Samot ja muut kilkkeet sekä yritettiin tietysti rykiä kaikki harjutkin ylös jolloin saatiin suht rankka päivä. Takaisin Kytäjälle saavuttaessa olin ainakin itse lopussa. Samoin takapuoli oli kovilla, joten pohjia olisi hyvä olla pikkaisen enemmän pidempää reissua varten. Saa nähdä mitä ehtii tekemään. Poronpolku on maastopyöräilykohteena hieno. Siihen voi helposti yhdistää lisää polkua Räyskälän suunnalta kuten vaikka Melkuttien kierrot. Polut ovat tällä alueella kauttaaltaan laadukkaita ja suurimmalta osalta vauhdikasta menoa. Pikku Samo on aika pientä kikkailua ja varsinkin Komionvuoren ympärillä on jonkin verran tiukempi nousuja, mutta melkein kaikki on ajettavissa kokeneemmalta kaverilta. Tällä hetkellä maastossa on aika paljon puuta nurin talven myräköiden johdosta, joten pyörää joutuu aika ajoin nostelemaan. Sääli ettei Marsin majalle saada koko kesän auki olevaa lossia.

Erämaan villi luonto vahvasti aistittavissa.

Kytäjä taasen ei tehnyt vaikutusta. Kaikki pääreitit olivat teitä. Maasto on mäkistä talousmetsää ja vielä hakattu monesta paikasta. Polkuja löytyi hyvin niukalti eikä aluetta oikein pysty maastopyörällä yhdistämään laadukkaasti Hämeen Järviylängön reitistöön. En tiedä Hyvinkään puoleisesta päästä, mutta ei sinne paljon muun kuin Jaanankallion takia kannata mennä.

Kytäjälläkin on hetkensä

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Poronpolku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s