Cortina d’Ampezzo ja ajatuksia kiipeilyn historiasta

Cortina d’Ampezzo sijaitsee Dolomiittien sydämessä, keskellä komeita tornimaisia vuoria, jotka ovat paitsi upeita myös merkittävä osa eurooppalaisen kiipeilyn historiaa. Tällä kertaa ei ollut tarkoitus kiivetä vaan vaellella ja testata joku helppo Via Ferrata, joista nämä seudut ovat myös kuuluisia. Tekemistähän täälläkin riittää jokaiselle ja joka lähtöön. Kiipeilyn, Via Ferratojen ja vaeltamisen lisäksi maastossa vilisee runsaasti pyöräilijöitä ja vaikkapa kanjoneita voi kädä valumassa alas, jos sellaisesta tykkää. Liikkumisen vastapainoksi kylästä löytyy kylpylöitä, kaikentasoisia ruokapaikkoja, yksi halpa baari, monta luultavasti kallista baaria ja lukematon määrä merkkivaateliikkeitä. Kylä on käsittämättömän fiini, en muista, että edes Sveitsissä olisi tullut vastaan yhtä yläluokkaista paikkaa, joka tietysti näkyy hinnoissa. Mutta vuorilla on halpaa, kun vaan lähtiessä on luottorajaa sen verran, että saa hotellin kuitattua…
Cortina d’Ampezzon kirkontorni.
Jo aiemmin heränneet ajatukset kiipeilyn historiasta saivat näissä maisemissa uutta pontta, erityisesti kun satuin ostamaan paikallisen kiipeilytopon, johon on hienosti yhdistetty läpikäynti alueen kiipeilyn historiasta. Topossa on jokaisesta reitistä valokuva, lyhyt kuvaus, kiipeilytekninen piirustus ja erityisesti ensinousun ajankohta ja ensinousijat. Lisäksi topossa on paljon kuvitusta vanhoilta ajoilta ja muutama biografia alueen merkittävimmistä kiipeilijöistä aikojen takaa. Topon kieli on tosin italia, joten jos kieltä ei osaa niin ensin pitää vähän opiskella, että saa jutut luettua. Mutta kokonaisuutena topo on hieno kunnianosoitus Cortinan alueen kiipelyhistorialle.
Näillä kulmilla on pyöritty kauan.
Vanhin nousu, joka silmiin on sattunut on vuodelta 1886, eihän ne vanhimmat nousut tietysti nykyvehkeillä niin kaksisia ole, mutta on se meno ollut vähän toista kun on hamppuköysi vyötäisillä tuohivirsun näköiset kengät jalassa painettu tuntemattomia rinteitä surutta ylös. Suomalaisetkin ovat saaneet nimensä historian kirjoihin Matti A. Jokisen voimin. Cinque Torrin Torre Granden kyljessä nousee komean näköinen Via Finlandia, ja greidiäkin on 6b:n luokkaa, tosin hieman riippui toposta tuo greidaus, mutta ihan tarpeeksi vaikea reitti kuitenkin 50-luvun vehkeillä vedettynä. Pakkohan tämä pala suomalaista kiipeilyhistoriaa on joku kerta käydä vetämässä…
Ton ison tornin se Matti vetäisi jo 50-luvulla.
Maanosamme isoilla vuorilla kiertely kuitenkin on hyvä tapa paitsi kiivetä pitkiä tai kovia tai pitkiä ja kovia reittejä (kunkin kyvyistä riippuen), niin myös hieman perehtyä kiipeilyn historiaan ja myös pysähtyä hetkeksi kunnioittamaan lajimme pioneereja vuosikymmenien (kuitenkin ”vain” vuosikymmenien) takaa!
Vanhojen aikojen…
…muistot on säilytetty ihailtavasti Alppiseuduilla…
…toisia vaan ei silti kiinnosta kuin ruoka.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s