Tällä kertaa sai vaaleansinisen paidan. Sävyeroa edelliseen kirkkaan siniseen paikaan on tarpeeksi, jotta tuntuu raikkaan uudelta. Hyvä homma.

Muuten taipale sujui mukavasti. Ei taittunut nilkka, ei mitään suuria kommelluksia ja päästiin aikarajoissa maaliin eli tavoitteeseen päästiin. Kärkeen on melkoisesti eroa, mikä ei tietysti ole suuri uutinen, mutta kun väliaikoja katseli ei ilman tahmeaa juoksemista väli ihan älytön olisi. Tosin juoksussahan ne erot juuri yleensä tulevat. Joka tapauksessa  puhtaaseen suoritukseen täytyy olla tyytyväinen. Omaa suoritusta olisi helpoin parantaa suunnistamalla. Allekirjoittanut saisi parannettua omaa juoksuvauhtia ja rutiini maastossa liikkumiseen kasvaisi.

Reitti oli perinteinen: Ensin jengin hajottava pikasuunnistus, suht selkeää pyöräilyä 35km, kympin suunnistus ja 12km melonnat. Välissä yksi via ferrata tyypinen quest maantiesillan tukirakenteissa. Melonta oli ehkä normaalia pidempi, mutta oli erittäin tervetullut kuuman juoksu osuuden jälkeen. Suunnistuksessa sai vaihteeksi juosta ihan metsässäkin mikä on myös hyvä homma ja Mustion maisemia kelpasi katsella varsinkin pyöräilyosuudella.

Pyöräilyn alkupuolisko oli mukavaa pientä tietä ja metsäautouraa, jolla pääsi jo muutamassa rapakossa maastoajon makuun. Valitettavasti Jaken pyörän voimansiirto oli vähän kohmeessa ja vauhdista ei päästy nautiskelemaan ihan niin paljon kuin olisi voinut. Itse asiassa Jake pelästytti minut jo pyöräilyn lähdössä vetämällä nokalleen kisakeskuksen parkkipaikalla ketjujen vähän pomppiessa. Loput reitistä meni oikein nätissä maalaismaisemassa. Quest oli ihan kiva ohjelmanumero, mutta itse en nilkkavaivaisena hirveästi digannut pienestä välijuoksusta pyöräilykengillä.

Eniten kunnon päälle otti juoksu. Keli oli yllättävän kuuma, joka ei itselle ole koskaan sopinut. Myös nestettä olisi voinut nauttia enemmän. Jälkikäteen olisi ehkä ottanut juomarepun mukaan tai ainakin vaihtoalueelle olisi voinut ottaa reilusti juomista. Aamu oli vilpoinen ja koko seutu usvan peitossa, joten valmistautuessa ei oikein osannut tätä painottaa. Kuitenkin vaihtoalueelle voisi jättää aina extra juomia. Kelin kuumuden lisäksi itsellä painoi varmasti univelat duuniviikolta ja myös parit hakkuuaukeat lisäsi tuskaa. Varsinkin osuuden loppu puolella piti monet ylämäet kävellä ja maastossa jalkoja nostellessa takareidet oli aika kramppivalmiissa kunnossa. Vieressä Jake kypsyi odotteluun. Kisan hienoin hetki oli päästä pärskimään viileään veteen melonnan alussa. Oli niin raikkaan tuntuista.

Melonta oli pitkä ja hommasta tekee kaikista ärsyttävimmän edes takaisin samaa järvenkulmaa hinkkaava reitti. Pieni selkä ylitettiin kevyessä sivutuulessa vuoron perään oikea ja vasen käsi puutuneena. Toisaalta nyt sai jonkinlaisen idean siitä miten kaksikkokajakin saa melomalla pysymässä suunnassa. Ensimmäinen sivutuulipätkä oli ihan järjetöntä rusettimelontaa, mutta loppua kohden linjat suorenivat.

Maalissa olin tattis, mutta laitan pääosan kelin ja tankkauksen piikkiin. Sen verran hyvin koitoksesta kuitenkin palautui ja iltaa jaksoi istua pubissa hyvän tovin. 

Tulokset ja väliajat (meidät löytää nimellä Taipale):

Voittajien reittivalinnat (parissa kohtaa itsellä ehkä oppimisen paikka):