Viime viikonloppuna käytiin porukalla Kauhalassa jääkiipeilemässä, oli sen verran koukuttavaa puuhaa että tänä viikonloppuna oli sitten jo suunnattava hieman isommille jääputouksille Valkealaan. Majapaikaksi valikoitui jo viime vuoden reissuilla hyväksi todettu mökki Ranta-Iitistä, ja matkaseuraksi sohlojen aktiivisin jääkiipeilyjaos Pirjo ja Mikko, Jukkakin ehti vielä viime hetkellä hypätä mukaan Golfin kyytiin. Ensimmäisenä iltana ei vielä kiipeilty, mutta suunniteltiin sitäkin enemmän. Hiihdon, saunan ja makkaranpaiston jälkeen oli seuraavan päivän suunnitelmien lisäksi osalla porukasta myös Rjukanin reissu lentojen ostoa myöten valmisteltuna.

Lauantai-aamuna ensimmäistä reittiä liidatessa tosin pohdittiin olikohan niissä lennoissa vielä peruutusoikeus voimassa. Katumus oli kuitenkin vain hetkellistä, kuten vanha sanontakin kuuluu on alku aina vaikeaa mutta ensimmäisen nousun jälkeen alkoi kiipeily taas olla pääsääntöisesti hauskaa puuhaa. Siitäkin huolimatta että pakkanen huiteli parhaimmillaan 22 asteen tuntumassa, kiipesimme kahden köysistön voimin pitkän päivän Lintojan jääputouksilla. Muutakin porukkaa Helsingin jääkiipeilijöistä saapui paikalle, mutta sektoreita oli sen verran laajalla alueella ettei toisten kiipeilyjä juuri tullut seurattua.

Kolmen maissa oli pakko luovuttaa ja siirtyä muiden vähemmän käsivoimia vaativien aktiviteettien pariin. Ennen päivällistä ehdittiin vielä hiihtää reilu kympin hiihtolenkki jo perjantaina mainioksi todetulla Valkealan ja Kouvolan yhdysladulla, saunoa (pitkään) ja myös käväistä lumipesulla (hyvin lyhyesti). Jotta seuraavan päivän kiipeilykunto olisi parhaimmillaan, nautimme sherpojen tapaan kasvispainotteisen päivällisen. Jukka taikoi pöytään nepalilaishenkisen dalin punaisilla linsseillä höystettynä, oli erinomaisen hyvää ja ruokaa riitti siinä määrin ettei kukaan jaksanut ihan heti liikkua pöydän äärestä edes sohvalle. Lähijärven jäällä tähtien valossa nautitun kaakaojälkkärin jälkeen alkoi porukkaa putoilemaan sänkyihin siihen tahtiin, että uudet lentolippujen hankinnat jäivät tältä illalta tekemättä.

Sunnuntaina jatkoimme kiipeilyjä Lintojalla, pakkanenkin oli pudonnut leppoisaan 13 asteeseen ja varmistamisesta tuli huomattavasti lämpimämpää puuhaa. Lauantaina kun oli varpaat jäässä varmistaessa ja sormet sitten vuorostaan kiivetessä, välillä oli pakko hypellä vaikka paikallaan että sai veren kiertämään. Kiipesimme uudella hieman pienemmällä sektorilla jolla jää tuntui ainakin alkupäivästä huomattavasti eilistä kovemmalta. Se että jää tuntui kovalta ja reitit jyrkiltä saattoi kyllä osittain johtua myös eilisen kiipeilyn aiheuttamasta väsymyksestä lihaksissa, allekirjoittaneen suoritus ainakin oli ajoittain sellaista rämpimistä että lopulta oli vain pakko myöntää ettei hakut enää tahdo pysyä väsyneissä käsissä. Jos ei omissa kiipeilyissä nyt ollut suurta hurraamista niin muiden suorituksia kyllä kelpasi katsella. Oman joukon lisäksi samalle sektorille osui myös kaksi sen verran kokeneen oloista kaveria, ettei niitä liidejä seuraillessa voinut kuin ihmetellä miten sitä toisilla vaan pää kestää. Huomattiin myös ettei tason nosto automaattisesti vähennä tiukan paikan aiheuttamaa mutinaa, vaan tutun kuuloinen soundtrack pyöri kovemmillakin greideillä.

Aika harrastuksissa kuluu aina huomattavasti nopeammin kuin toimistolla, ja yllättävän pian ehti päivä taas niin pitkälle että oli laitettava köydet nippuun ja suunnattava kotimatkalle. Taakse jäi kaikin puolin hieno viikonloppu aurinkoisessa talvisäässä, kiivettyä tuli sen verran tehokkaasti että paluumatkalla limupullon avaaminenkin tuntui käsivarren lihaksissa. Innostus jääkiipeilyä kohtaan kasvoi huomattavasti kun huomasi selviävänsä ajoittaista paikallaan seisoskelua vaativan lajin harrastamisesta kovassakin pakkasessa. Täytyy vain toivoa että kaikki tätä kirjoittaessa vielä hyvin kipeät lihakset toipuvat ajoissa pelikuntoon ennen uusia haasteita!

Mikko löysi Kauhalasta ainakin varmistajan näkökulmasta hauskan oloisen miksta-reitin (viime viikonlopun kuvasaldoa)

Pelipaikoilla Valkealassa

Varmistajat (Jukka ja Laura) asemissa, Pirjo ja Mikko liidaavat

Pirjo liidaamassa viikonlopun ensimmäistä reittiä

Tässä vaiheessa kuului jo tasaista kiroilua, ei meinanneet ruuvit upota jäähän ja silloin kun upposivat oli jää sisältä onttoa

Hyvä varmistus alla ja meno alkaa jo näyttää huomattavasti rennommalta

Pirjo pilarin päällä, saatiin vihdoin koko kiipeilijä mukaan kuvaan!

Vuorossa seuraava kokelas, Laura harjoittelee hakkujen käsittelyä rukkaset kädessä

Harjoittelu alkaa tuottaa tulosta, jääkiteet lentävät ja ylöspäin meno etenee

Hakut tukevasti pilarin päällä oli hetki aikaa myös poseerata kameralle

Hakut ansaitulla lepotauolla

Jukka lähestymässä yläankkuria

Tukeva haara-asento auttaa tasapainon säilyttämisessä, ja säästää pohkeita..

Näkymä majapaikkamme kuistilta hienossa iltavalossa

Mikko lähdössä testilenkille uusien metsäsuksien kanssa

Uusi päivä ja uusi kiipeilysektori, sunnuntain ensimmäistä varmistusta ruuvattiin rennosti puun oksalla seisten

Mikko painaa vauhdilla ylöspäin..

..ja jatkaa lennokkaasti aina huipulle asti

Tyylinäyte jääkiipeilyvarmistuksista

Lopuksi vielä taidepläjäys Jukalta, tämän reissun aikana tuli selväksi että kaveri osaa käyttää kameraa!