Parasta liikkumista on päästä luontoon.

Tältä se nykyään näyttää. Pehmeä pulska kaveri tähystelee horisonttiin. Jotenkin kaipaa enemmän menemisen makua.

Miten homma hoituu

Olen lueskellut paljon erilaisia kuntoilu- ja kiipeilyblogeja. Nykyään treenaamisesta on valtavasti tietoa ja monet normi kuntoilijat tekevät asiat todella pieteetillä. Itsellä se ei tule onnistumaan. Työ, reissut ja laiskuus tulevat kuitenkin jossain vaiheessa väliin. Eikä minulla ole mitään halua alkaa syödä mitenkään kurinalaisesti. Tai edes vähentää pubissa käyntiä.

Yksinkertaisesti treenaan enemmän, mietin vähän jaksotusta ja asetan silloin tällöin sopivia haasteita. Eiköhän se suunnilleen tuossa ole. Olen pitänyt lähes aina jonkinlaista treenipäiväkirjaa ja toisaalta kun tilittään tuntoja tänne tuovat ne jonkinlaiset puitteet edistymisen analysointiin. Ainoastaan juoksussa ajattelin vahtia tarkemmin tekemisen määriä. Jos pystyisi vetämään yhden palauttavan ja yhden kovemman lenkin viikossa olisi se jo paljon. Rytmitystä ajattelin tehdä aika pitkälti oman kehon fiilisten mukaan.  jottei homma olisi liian junnaavaa, yritän pitää kiinni jonkinlaisista muutaman viikon mittaisista jaksoista, joissa yritän treenata nousujohteisesti eli kevyt, keskiraskas ja raskas viikko.

Vuoden kolme ensimmäistä viikkoa eli ensimmäinen nousujohteinen setti. Tempaisin kuvan suoraan Polarin palvelusta eikä tuo punainen oikeasti ole ihan noin punaista. Oikeastaan tällä hetkellä on hankalinta pitää yläselkä ja kyynärvarret mukana menossa kun on paras sesonki hiihtää ja kiivetä jäätä sekä lisäksi kävisi mielellään myös sisällä kiipeämässä.

Kiipeily tarkoittaa tässä yhteydessä kaikkea mahdollista kalliosta jäähän ja aina vuoriin saakka.  Uskon kiipeilyn olevan enemmän kokemuksen hakua kuin mitään tiettyjen muuvien hinkkaamista. Greidi tietysti auttaa, mutta yhtä paljon haluan oppia kiipeämään erilaisissa olosuhteissa tehokkaammin ja turvallisemmin. Tekeminen menee paljon kelien ja reissujen mukaan, mutta ennen kaikkea kesälle täytyisi keksiä pari mielekästä omaa tekemistä kehittävää projektia. Jotain sellaista, missä viedään omia rajoja vähän pidemmälle.

Kiipeilyssä on vaikein sanoa mitä kehittyminen tarkoittaa. Tietysti aina voi kiivetä uuden greidin, mutta itselle kiipeily on ollut aina enemmän tekniikan, olosuhteiden, uskalluksen ja matkan yhdistelmä. Tällä hetkellä parasta on heilua etelän pienillä putouksilla ja kohta pääsee ensimmäistä kertaa isompien jäiden pariin.