Ensivaikutelmia Rjukanista

Meinasin nukahtaa äsken, mutta en nukahtanutkaan. Takana on  ulkoilupäivä. Vedettiin Pirjon kanssa  kuuden kp:n verran helppoa jäätä.Siis pääosin sellaista portaikkoa. Putouksen nimi oli rjukanilaisittain osuvasti Fabrikkfossen. Jonkinlainen kaikenkansan klassikko. Meillä tavoitteena oli päästä hakemaan tuntumaa ja kun kyseessä on itselle ensimmäinnen monen köyden jääreitti, niin ei mitään liian mahtipontista edes uskalla suunnitella.

Nyt on kuitenkin todella väsy. Ulkoilu tekee tehtävänsä, mutta oli se silti paljon rankempaa kuin olisi kuvitellut. Toisaalta ainahan minä olen ihan lopussa jääkiipeilyjen jälkeen ja kyllä tuollaisessa maastossa päiväm heiluessa tulee säädettyä aika paljon. Esimerkiksi alastulo oli suunnilleen yhtä rankkaa kuin ylös meno. No, katsotaan jos huomenna jaksaisi ajatella enemmän.

Päivän putous. Tuosta aikalailla oikeaa laitaa myötäillen aina viimeiseen haaran toppiin saakka. Oikeastaan ainoa jyrkempi pätkä oli ylähaaran vasen laita. Muuten aaltoilevaa paksua jäätä.
Rjukanin laaksoonhan ei paista talvisin aurinko. Olisiko ollut joskus maaliskuussa kun säteet osuvat ensimmäistä kertaa kylän raitille. Kuvat näyttävät siis hyvinkin hämäriltä, vaikka oikeasti oli aurinkoinen postikorttikeli.

Oltiin liikkeellä picnic-hengessä. Pirjolla oli päivän suurimmat leivät.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s