Tänään suunnistettiin Bölgenin alueelle ja nostettiin vähän greidiä. Alueella riittää valinnanvaraa ja koska tähtäimessä olleella To Men og Fosterilla oli jo kaksi köysistöä tiputtelemassa jäätä niskaan, niin valittiin siitä seuraava oikealle, alueen nimikkoreitti Bölgen. Topo sanoo että reitiltä löytyy tasaista menoa ja hyvää jäätä. Niistä ei oikein pitänyt kumpikaan paikkaansa, mikä kuvaa jäätopojen laatimisen vaikeutta ja vastaavasti näin vähemmän kokeneen kiipeilijän vaikeutta valita reitti. Ja alhaaltahan ne kaikki näyttää kivoilta ja helpoilta. Ja siinä kohtaa myös usko omiin voimiin ja kykyihin on vankkumaton.

Mikko lähti taas ekana liidaamaan ja löysi heti alkuun emmentaljäätä. Pirjo kun lähti liidaamaan tokaa kp:tä, niin siltä löytyi jo vähän kiinteämpää jäätä, mutta hapotuksen ja pelotuksen takia piti tehdä ständi puoleen väliin, josta Mikkoi jatkoi vielä yhden kp:n verran. Siinä kohtaa Mikon (Suomen ajassa oleva) kello näytti kolmea ja päätettiin kääntyä alaspäin, jotta ehditään tällä kertaa takaisin valoisan aikaan. Pirjolla oli tosin tässä vaiheessa voimatkin jo niin lopussa, että hyvä kun kakkosenakaan jaksoi roikkua.

Alastulo tapahtui nopsaan, kun oli valmis ablakovi ankkuripaikalla ja toinen laskeutumispiste puussa. Ennen pimeää ehdittiin vielä käydä tsekkaamassa Rjukanin rotkon länsipäätyä, mistä löytyy alueen tiukimmat reitit. Sinne sitten huomenna. Climbing Inn:kin käytiin katsastamassa, mutta koska baari oli kiinni, ei jääty sinne tällä kertaa pidemmäksi aikaa notkumaan.