Yhteenveto Rjukanista

Neljä päivää takana jääkiipeilyä. Vedeltiin joka päivä joku useamman kp:n helppo linja. Muuten aikalailla sellaista kontattavaa tasoa paitsi toisen päivän Bölgen oli jo oikeaa  kiipeilyä. Tavoitteena reissuun lähdettäessä oli saada jäällä multipitch-kokemusta ja sitä Rjukanista saa helposti. Ankkureita tuli väkerrettyä ja reiteille lumessa kahlattua, mutta toisaalta ablakoveja ei tarvinnut ja on Rjukan muutenkin tehty aika helpoksi paikaksi. No, ei sillä hyvää oppia kaikki oli ainakin itselle kun talviliikunnasta latujen ulkopuolella ei liikaa kokemusta ole.
Kiipeilyn puolesta nyt osaa suhteuttaa paljon paremmin mitä pitkät jääreitit vaativat. Kaikki kestää ja ja jokainen liike on vähän raskaampi kuin kesällä. Lisäksi itse kiipeily pitäisi olla paljon rennompaa, jotta siitä saisi oikeasti tehokasta. Nyt homman fyysisyys tuli erittäin hyvin selville kun ensimmäisinä päivinä rynnättiin heti isompien projektien kimppuun. Kuitenkin kiinnostus lajiin vain lisääntyi ja pelkästään Rjukanissa olisi niin paljon mielenkiintoista kiivettävää. Toisaalta kiinnostaisi Gausta marathonin tapaiset pitkät seikkailut ja toisaalta rotkossa oli paljon teknisemmän näköistä reittiä höystettynä kivipätkillä. Vähän niin kuin kaikki käy.
Lisäksi Rjukanin tuntee nyt paljon paremmin. Kylän miljöö on jännä. Teollisuushistoria tuntuu kivasti joka puolella ja vanhojen aikojen vauraus näkyy katukuvassa sympaattisina pieninä kivitaloina. Juoksulenkillä löytyi paljon nättejä pikkukatuja, jotka tulee helposti sivutettua, jos tähyilee vain putouksia. Välipäiville löytyy teollisuushistoriasta oikein museokin Vemorkin rotkon yllä. Meno on kuitenkin aika rauhallista ja esimerkiksi ulkona syöminen ei ole tehty mitenkään helpoksi. Meidän mökkikylän seinässä ollut mainoslause Pizza og Mat kertoo aika paljon. Muutenkin kylää hallitsee outo fiilis kun ollaan aina varjossa – kesää odotellessa. Climbing inn voisi olla mielenkiintoinen paikka yöpyä, jos tykkää  enemmän alppimajatyylisestä aikatauluihin perustuvasta menosta. Rjukan Hyttebytä voi myös suositella. Ei tarjoa mitään magiaa, mutta kaikki perusjutut toimii.
Muusta aktiviteetistä on pakko mainita kylpylä, jossa olisi täytynyt käydä. Ilman simmareita ei Rjukaniin kannata lähteä. Ulkoaltaat näyttivät lumisateessa erittäin lupaavilta ja useamman peräkkäisen kiipeilypäivän jälkeen voisi poreallas toimia aika kivasti. Rjukanin yläpuolella tunturiylängön taitteessa on ihan mukavan näköinen pieni hiihtokeskus joka tarjoaa perus rinteet, Pirjon mukaan lupaavan näköisiä offarikukkuloita ja tiptop kunnossa olevaa latua pidemmillekin pertsakinkereille. Paikka oli nättiä tunturiylänköä ja toimii ainakin hyvällä ilmalla. Kruununa on sitten Gaustatoppen, josta saa varmasti tiukempaakin randoa, jos niikseen tulee.

Viikonlopun teema oli maltilliset putoukset. Kun meno on tarpeeksi loivaa näkyy kuvassa enemmän lunta kuin jäätä.

Vemorkin rotko oli vaikuttavan kokoinen paikka. Putouksia löytyy muutaman kymmenen metrin  välein. Tekeminen ei ihan heti lopu.

Vemorkfossen vaikutti erittäin kiinnostavalta mestalta. Samanlaista settiä riitti vaikka kuinka.
Poistumassa pelipaikoilta.

Neljä päivää imi mehut aika kivasti. Pelkästään perus puuhaaminen talvisessa luonnossa ottaa veronsa ja kun pitäisi vielä kiipeillä.

Gaustan laskettelukeskuksessa paistaa aurinko ja elämä on lekkeriä. Alhaalle laaksoon auringonsäteet saapuvat seuraavan kerran joskus maaliskuussa.

Lopuksi vielä vuokra-autosuositus kiipeilijöille. Citikan C3:ssa on messevän kokoinen etuikkuna josta  on kiva tähystellä putouksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s