Pikku hiljaa käyntiin…

Viime viikkoina on ollut hyvä fiilis treenata. Aina kun on lähtenyt liikkeelle on hommassa ollut menemisen makua ja treenien jälkeen hyvä raukea fiilis. Oikeastaan tuo on juuri sitä parasta, mitä urheilulta saa ja edes haluaa – hyvää fiilistä. Se on sitten toinen juttu miten oikeasti treeniohjelma on mennyt.
 

Vuoden alusta oli tarkoitus lähteä nousevilla kolmen viikon seteillä jaksottamaan treenaamista. Käytännössä siis jokaisen tällaisen jakson päätteeksi vetäisi selkeästi kovia treenejä ja antaisi kehon väsyä. Tämä ei ole mikään tieteellinen metodi eikä alun alkaenkaan ollut tarkoitus noudattaa orjallisesti, mutta suunnitelmallisuuden tärkempiä juttuja ainakin minun elintavoilla on säännöllisten rutiinien muodostuminen. Nimenomaan se auttaa pitämään juttua yllä pidemmän päälle. Ensimmäisestä yhteenvedosta on nyt viisi viikkoa, joista ensimmäiset olivat aika kevyitä varsinaisen aerobisen treenin osalta. Syynä oli lähinnä Rjukanin reissu ja jääkiipeily yleisesti, mutta myös turha säätäminen duunissa sekä huono nukkuminen.Nimenomaan uni on ollut niukin tekijä tällä jaksolla. Motivaatiossa tai olosuhteissa ei ole ollut valittamista. On myös äärimmäisen vaikea arvioida jääkiipeilypäivin vaikutusta. Esimerkiksi Rjukanissa oli koko ajan ihan rikki, vaikka se ei Polarissa näykkään muuten kuin viattomana jääkiipeilypäivänä. Juoksin siellä yhden lenkin ja se tuntui nin helpolta ja kevyeltä kun ensin oli könynnyt päinvän hangessa ja jäällä.Mitä on sitten tullut treenattua? Polarin kalenteri kertoo reilun kolmen aerobisen treenin viikkotahdista. Toki osa on mennyt vauhtikestävyyden puolelle, mutta olen yrittänyt pitää kierrokset tietoisesti aika alhaalla. Tällä viikolla yritin vähän kiihdytellä ja eiköhän sunnuntaina mennä jo punaisella Snowflakesin talviseikkailussa. Puolet on ollut hiihtoa ja puolet juoksua. Juoksu tavoite oli kaksi kertaa viikossa, mutta jo puoleentoista olen erittäin tyytyväinen. Lisäksi mukana on pari spinnausta. 

 
Toinen puolen treenaamisesta voisi karkeasti sanoa olevan voimaa. Käytännössä kiipeilyä, mutta myös muutamia salikäyntejä. Ollaan yritetty duunissa pitää porukalla aamusalia perjantaisin. Se voisi olla hyvä rutiini. Varsinkin kun siellä porukka on hyvinkin alttiita sparraamaan. Kiipeilyssä vedetään nyt jäätä sen minkä pystyy. Sen verran nöösiä kuintenkin on ollut ettei nyt ”huonoilla” keleillä ole viitsitty kiivetä enää aina kun on mahdollista. Muovilla olen yrittänyt käydä nyt pari viimeistä viikkoa ahkerammin, jotta saisi jonkinlaisen tuntuman ennen tulevaa Marokon reissua.
Jokaiseen postaukseen täytyy saada kuva eikä nyt ole paljoa aiheita tarjolla. Grimbergeniä on tullut monen Helsinkiläis kuppilan valikoimiin. Erittäin maukasta. Blogia on mukavampi  kirjoittaa ja myös treenaaminen maistuu paremmalta.
Joka tapauksessa viiden viikon saldo on 33 treenikertaa ja 63 tuntia. Ihan hyvin päästy liikkeelle ja kun ei ole kiire mihinkään niin mielenkiinnolla odotan kevään seuraavia settejä. Mitähän sitä saa aikaiseksi?

Yksi kommentti artikkeliin ”Pikku hiljaa käyntiin…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s