Ensin täytyy hehkuttaa tämän viikon hienoja kelejä. Kauniita aurinkoisia päiviä ja komeita kuutamoja. On ollut ilo pyöräillä aamuisin duuniin. Myös tämän illan lumimyräkkä oli hauska ja tarjosi taas uudenlaisen lenkkielämyksen.

Viikko sitten sunnuntaina oli siis Snowflakesin talviseikkailu. Mentiin Jaken kanssa mukaan jälleen kerran aikalailla takki auki. Tavoitteet olivat lähinnä hyvää treeniä ja hauskaa liikuntaa. Lisäksi järjestävän tahon tietää laadukkaaksi ja tapahtuma oli sopivan lähellä. Silti herätys lauantai yöllä kello viideltä tuntuu aina yhtä pahalta. Ohjelmassa oli juoksua, hiihtoa, pyöräilyä ja lumikenkäilyä kuuden tunnin tavoite ajalla ja sen kärki komeasti toteuttikin.

Me taas tehtiin töitä seitsemän ja puoli tuntia. Tai siis ainakin minä tein. Otti jälleen kerran suht koville. Liikkuminen talvella on raskasta hommaa ja kun sitä tekee yhtä matkaa Jaken kanssa, tietää saavansa kunnon haasteen. Startti oli seiskalta Oittaalta. Ensimmäinen laji oli muistisuunnistus, joka oli pääasiassa taajamassa juoksua, mutta silti onnistuttiin toinen väli vetäisemään kiertotietä. Yksi rastiväli tarvottiin syvässä hangessa jalanjälkiä pitkin, jolloin pääsikin aika helposti punaiselle. Toisena lajina oli sitten hiihtoa. Minulla oli luonnollisesti luistelukamat kun en muuta omista ja täytyy sanoa, että oli aika hapokasta. Oittaan lenkki meni vielä ainakin suht kevyen tuntuisesti, mutta Nuuksion puolella kapeammilla ja pehmeämmillä laduilla alkoi voimat valumaan lumeen. Yli kaksi ja puoli tuntia tuli riuhdottua aivan liian kovilla tehoilla ja vaihtoon tullessa oli tattis. Reitti oli kyllä hieno ja keli komia. Varsinkin nelos rastin auraamaton ura oli hieno, jos olisi ollut pertsat tai edes jonkinlaiset sommat sauvoissa. Lisäksi päivän kuluessa pidemmälle alkoivat espoolaiset kaivautua rivareistaan Oittaalle ja takaisin päin hiihdettäessä oli jengiä jo melkoisesti ladulla. Siinä sitten survottiin ylämäkiä tasatyönnöllä. Olisi pitänyt tajuta jossain vaiheessa, että nyt mennään liian kovilla tehoilla.

Pyöräilyyn lähtiessä jouduin keräilemään vähän itseäni ja ajelin aika hissukseen Jaken perässä. Yritin keskittyä lähinnä syömiseen ja juomiseen. Toki vaihdossa olin juuri kumonnut yhden termarin kuumaa mehua kurkusta alas. Sellaista hiljaista diiseliä mitä nyt pystyy menemään melkein loputtomasti, oli mahdollista edetä. Pyöräosuudella oli jännä seuraa viivaa tehtävä blankolla kartalla. Jake veti koko viivan läpi tosi nätisti sen suurempia arpomatta. Ihan vakuuttavaa reitin hahmottamista. Tosin reittikirjan ohjeiden mukaan viivan reittiä sai oikoa, joten tuli vedettyä ihan mukavat lisäkilometrit. Ohjeet täytyisi yrittää lukea kunnolla ilman hosumisia, mutta kun jo aamulla mestoille tultaessa tuntui olevan niin kova kiire.

Lopuksi lumikenkäiltiin Oittaan ladun maastoissa. Päivä oli ihan kosmisen kaunis ja Oittaan mäkisessä maastossa löytyi mitä kauniimpia rauhaisia metsämaisemia. Lumikengillä ei jotenkin osaa kiirektiä, joten vedettin osuus reipasta kävelyä. Oli jonkinlainen loppuverryttely koko setille. En kyllä ole varma mitä itse olisi saanut enää irti tuossa vaihessa. Saattiin lopulta gepsiin yli 77 kilometriä eli ihan hyvän mittainen treeni. Olin punaisella alueella puolitoista tuntia, joka on paljon. Mitin myös suorituksen jälkeen juomista ja syömistä kun kusan aikana ei tullut vedettyä määrällisesti kovinkaan paljoa. Silti energian loppumisesta ei niinkään ollut tuntemuksia, mutta ehkä väsymiseen saattoi kuitenkin vaikuttaa myös energiat. Samoin tietysti koko viikko kun on yrittänyt treenata kovempaa ja toisaalta unet eivät olle olleet ehkä ihan riittäviä. No, ainahan nämä asiat ovat monen tekijän summia. Kisan jälkeen sauna ja ruuat teki niiiin hyvää. Kotona torkahti sohvalle, mutta muuten koko operaatiosta on palautunut yllättävän kivasti. Duunimatkat tällä viikolla on tuntunut mukavilta ilman väsymystä ja tänään salilla käydässä paikat tuntuivat olevaan kauttaaltaan iskussa. Ei muuta kuin uutta putkeen.