Tämän talven liikkumisia on ikävästi haitannut sairaselu, joten laitetaan sitten blogijuttu sairastelusta. Ei niitä tauteja niin hirveän montaa ole ollut, itse asiassa taitaa olla nyt meneillään vasta toinen, mutta molemmat ovat olleet sitkeätä sorttia. Syksyllä meni monta viikkoa liikkumatta sitkeän yskän takia ja nyt viime viikon flunssa iski takaisin kuumeen muodossa eilen, tässä on nyt sitten taas pari päivää oltu töistä pois ja yritetty lepäillä. Sinänsä iski hyvään väliin tämä tauti, kun ei nyt mitään lomia tai sen tärkeämpiä menoja ole ollut tässä välissä. Toisaalta rikkonaisen syksyn jälkeen alkoi taas päästä sisäseinälläkn edes jollekin tasolle, mutta nyt sitten tulee siinäkin takapakkia. Toisaalta onhan se niinkin, että sisäkausi on vain valmistautunista ja taitojen ylläpitoa kesää varten.

Mutta hieman pohdintaa sairastumisista. Miksi toiset sairastuvat helpommin kuin toiset ja miksi kukaan ylipäänsä sairastuu? Minulla on aina ollut flunssia melko tasaiseen tahtiin. Kaikkein sairain olin silloin kun treenasin kunnolla hiihtoa sekä inttivuonna. Terveimmilläni olin pari ensimmäistä opiskelivuotta.

No voiko tuosta vetää jotain yhteenvetoa? No hyvä kunto ei ainakaan tunnu suojaavan taudeilta, koska ensimmäiset pari opiskeluvuotta olin varmaan elämäni huonoimmassa fyysisessä kunnossa, kun silloin oli muutakin tekemistä kuin liikkua. No ravintokaan ei tunnu selittävän mitään. Vaikka en nyt näinä opintojen alkuvuosina ihan katastrofiruokaa syönytkään niin ei nyt mitään kallista luomuakaan pystynyt syömään, söin silloin varmasti huonommin kun missään muussa vaiheessa elämässäni. No inttisairastelun selittää osaltaan tietysti ympäristö, josss virukset pääsevät helposti leviämään, toisaalta kyllähän luentosaleissakin virukset lentelevät. Ja toisaalta nykyäänhän sanotaan, että jos ei koskisi käsillä limakalvoihin, eli suuhun, nenään tai silmiin, niin sairastumisriski olisi käytännössä nolla, eli lentelevät virukset ei paljoa selitä. Mutta hiihtotreeni eli kova urheilu kylmässä on yhdistävä tekijä sekä inttivuodelle että muille hiihtovuosille. Kyseessä siis lienee elimistön fyysinen stressi, joka alentaa vastustuskykyä niin, että virukset pääsevät iskemään. Toinen selkeä tekijä on henkinen stressi, ne opiskelun pari ensimmäistä vuotta kun olivat varmaankin ensimmäinen ja viimeinen hetki kouluuun menon jälkeen ennen eläkeikää kun pystyi elämään stressivapaassa ympäristössä. Akateeminen vapaus yhdistettynä jossain hämärässä tulevaisuudessa siintävään valmistumiseen loi illuusion stressittömästä elämästä…

Eli perinteinen teoria taudin iskemisestä, kun stressi laukeaa ja antaa elimistölle mahdollisuuden hieman rentoutua, näyttäisi pitävän ainakin minun tapauksessa hyvin paikkansa. Varmaan se hyvä kunto ja terveellinen ravinto auttaa toipumisessa, mutta tautien saamiseen vaikutus tuntuu olevan melko vähäinen.

Tautien vaikutus on minulla kohdistunut aina enemmän maksimaaliseen kuon aerobiseen suorituskykyyn. En tiedä onko näin kaikillaa, vai johtuuko se siitä, että minulle aerobinen suorittaminen on lionnollisempaa kuin anaerobinen. Iän myötä tuntuu myös siltä, että maksimaalinen suorituskyky on selkeästi laskenut, mutta aerobinen jopa parantunut, joten sairauksien vaikutukset eivät ole niin dramaattisia. Toisaalta erityisesti sisäseinällä kiipeilyssä vaikutukset kyllä huomaa…

Mutta ei auta kuin lepäillä ja odotella tervehtymistä ja kevätkelejä.