Pirjo ja Markus pakkasivat randokamat ja suuntasivat Rjukaniin, koska Pirjolle oli jäänyt edellisestä jääkiipeilyreissusta pakkomielle päästä laskemaan Gaustatoppenia. Hakut ja köydet jätettiin siiis kotiin. Vakaana tarkoituksena oli pöllytellä Gaustatoppenin puutereita. Yr.no lupasi meille ensin pakkasta, lunta ja vain vähän tuulta (=puuteria) ja sen jälkeen aurikoa. Pakkasta saatiin. Ja lunta, mutta se tuli reippaan tuulen kera mikä johti siihen, että ylemmille rinteille lunta ei kertynyt. Paitsi lippoihin. Alemmille rinteille kertyi kivasti hieman pakkautunutta lunta, jota oli oikein mukava laskea.
Matkamme oli tehokas neljän päivän pidennetty viikonloppu. Perjantai-iltana lento Osloon ja ajo Rjukaniin. Iltakoneen ja hitaiden maanteiden takia perille päästiin vasta yhden maissa yöllä. Paluu oli tiistaina iltakoneella.
Gaustatoppenin juurella on pieni ja sympaattinen Gaustablikin hiihtokeskus, josta löytyy myös mainioita mutkittelevia ja polveilevia rinteitä. Majoitus on norjalaisen hinnakasta, mutta useamman hengen porukka pystyy majoittumaan järkihintaan mökkiin. Me päädyimme kuitenkin majoittumaan edullisemmin Rjukanin Gjestergårdiin.
Lauantaiaamupäivällä suunnattiin toiveikkaina Gaustatoppenille. Keli oli verrattain arktinen eli lumipyryä ja pakkasta. Siinä tilanteessa gaustabanan 46 euron kertanousu tuntui kohtuuttomalta, joten päätettiin lähteä skinnaamaan ylös sillä mielellä että mennään niin pitkään kuin huvittaa tai on kelin puolesta mielekästä. Aluksi pidettiin vielä pienet piippariharjoitukset. Skinnailimme mäkeä ylös pari tuntia ja laskettiin samaa reittiä alas. Näkyvyyteen nähden ihan ok lasku, mutta sen perusteella voitiin unohtaa ne puuterin pöllyttelyt Gaustatoppenilta. Lunta kannatti hakea alempaa.
Sunnuntaina aamulla keli jatkui samanlaisena, mutta iltapäivällä alkoi taivas aueta. Sunnuntai kului ensin skinnaillessa luvattua aurinkoa odotellessa. Lopulta laskettiin alemmas, jossa näkyvyys paranikin niin, että löydettiin vähän offaria rinteiden lähellä.
Maanantaina suunnattiin taas Gaustablikin ylimmälle hissille, jolta saatiin laskea offareita ihan keskenämme. Näiden tuntemattomien hiihtokeskusten hauskuus on juurikin kun niissä ei arkisin näytä olevan ketään. Keli oli sen verran vilakka että piti lähteä ihan sisälle hiihtokeskusen kuppilaan lounastamaan. Sieltä sitten maisemia katsellessa tajuttiin, että hiihtokeskuksen ja Gaustatoppenin väliin jäävillä kukkuloillahan voi tehdä pieniä randoretkiä. Iltapäivän iloksi lähdettiin vielä yhdelle sellaiselle mikä osoittautui niin hauskaksi että tehtiin lähes sama kierros vielä tiistaina uudestaan. Tiistaina kierrokseen lisättiin vain vielä ylimääräinen nousu ja lasku.
Gaustatoppen ei näyttäytynyt koko reissun aikana, mutta muuten sunnuntai-iltapäivästä alkaen sää oli mitä mainioin: pikkupakkasta ja aurinkoa utuisessa säässä.
