Ajetaan parhaillaan Ruotsin tuntureille. Tosin etelässä, mutta maisema alkaa muuttumaan koko ajan karummaksi. Vähän niin kuin ajaisi Torniojokilaaksoa pohjoiseen. Takana on loman kulttuuriosuus ja nyt edessä on paljon ulkoilua.

Ruotsinlaivoissa on aina sitä jotain ja erityisen komeaa on lähteä Helsingin Etelä-Satamasta. Mentiin heti takakannen pubiin, tilattiin hyvää olutta ja katseltiin Tuomiokirkon, Suomenlinnan ja lopuksi saariston loittonevan. Helsingistä on kaksi oikeaa tapaa lähteä: joko näin laivalla tai yöjunan ravintolavaunussa. Vedettiin laivalla aika normi settiä eli tax-free, safkat ja sitten yökerhoon. Nyt vanhemmiten ostaa viiniä, syö hummeria ja katsoo kerhossa sivistyneesti showt. Tosin Lauralla oli meno päällä. Ruotsinlaivat ovat sitä itseään, mutta mielummin näin kuin sadan jonon kautta polvet hampaissa jonkun lomalennon mukana.

Sollentunan lähiö on aika kiva. Ympärillä on muutama järvi ja ihan siistiä naapurustoa. Pinnan alla kuitenkin kytee. Myös me saimme osamme ja joku iski auton ikkunan sisään. Ei olisi uskonut autoa siihen kansankodin pienen punaisen mökin viereen parkkeeratessa, mutta näin se vaan on. Nykyään ei keneenkään voi enää luottaa. Tukholmassa ystävien tapaamisen ohessa kohteena oli Hultsfredin festarit ja siellä nimenomaan Portishead. Keikka oli hieno ja svenssonien festarikulttuuri on ilmeisesti aika nihkeää kun keikasta saatiin aikaiseksi mukavan pienimuotoinen ja intiimi – tai ainakin siltä se lavan edessä tuntui. Myös Arctic Monkeys veti settinsä tyylillä. Näiden lisäksi jäi mieleen päivä, jonka vietin Kistan ostarilla eräässä kahvilassa duunia tehden. Paikka on iso, yllättävän monikulttuurinen ja erityisesti elävän tuntuinen. En tiedä mistä tuntuu, mutta jotenkin jopa normaalin nyky ostoskeskuksen Food Court tuntui jotenkin mukavalta miljööltä. Ehkä syy on sieltä puuttuvista riviespoolaisista.

Uppsala on vielä osa kansankotia. Aurinkoisina kesäpäivinä harva kaupunki pystyy näyttämään yhtä paljon onnelalta. Kaupunki on kaunis. Puolet jengistä tuntuu olevan opiskelijoita. Historia on läsnä kaikkialla. Maaseutu on  koko ajan ihan kulman takana. Lisäksi kaikki on helppoa varsinkin kun on fillarit mukana. Suomalaisesta perspektiivistä pyöräily on hoidettu käsittämättömän hienosti ja se on asukkaille normaali asia arjessa eli siihen osataan suhtautua ilman kiihkoa. Pyöräreitit ovat hyvässä kunnossa, opasteita löytyy ja kulttuuri on sidottu hienosti liikkumiseen erilaisten reittien kautta.

Me asusteltiin kaksi yötä hostellissa Tuomiokirkon varjossa. Lomailu oli aika aktiivista kun joka päivä käytiin juoksemassa tai pyöräilemässä. Lenkillä näki paljon kaunista kaupunkia ja maaseutua – loistava tapa tutustua tällaiseen paikkaan. Keskustassa on ihan hyvää terassi ja ravintolaelämää.  Joenrannassa ja puistoissa voi ihan vain istuskella. Historiaa ja museoita olisi vaikka kuinka.