Lofootit, ympäristö ja oleminen

Tämän ja viime vuoden Sohlojen blogijutuista saa jo hyvän kuvan keskivertokiipeilijän mahdollisuuksista Lofooteilla. Meidän porukan kiipeämät reitit ovat vuosittain hieman pidentyneet, mutta nyt ollaan siinä tilanteessa, että joko pitää tasoa nostaa tai sitten hyväksyä se, että reittien lähestymiset ja poistumiset ovat enemmänkin seikkailua tai sitten vaan kiivetä niitä vanhoja tuttuja reittejä tai voi tietysti käydä välillä jossain muuallakin… Mutta siis kiipeilyä on kuvattu, joten nyt muutama sana elämisestä Lofooteilla.
Meidän Sohlo-porukka on leiriytynyt joko Kallen leirintäalueella tai pienen kävelymatkan päässä olevan lammen rannalla. Ensimmäiset pari reissua yövyttiin lammella, mutta nyt on laiskuus voittanut ja teltat on isketty leirintäalueelle auton viereen. Leirintäalue ei ole varsinainen leirintäalue. Telttailu on ilmaista ja palvelut rajoittuvat huussiin, roskikseen ja pariin vesipisteeseen. Huussista löytyy kuitenkin jopa vessapaperia, roskikset tyhjennetään säännöllisesti ja paikat pidetään muutenkin siisteinä. Myös maisemat ovat komeat sekä vuorille että merelle ja laskuveden aikaan voi käveleksiä aikansa kuluksi hiekkaisella merenpohjalla ja etsiä vaikkapa simpukoita.
Leirintäalueella telttailee pääosin kiipeilijöitä. Lisäksi nurkissa pyörii aina muutama saksalainen karavaanari asuntoautojensa kanssa, mutta ei niistä haittaa ole, mitä nyt välillä varaavat vesipisteen puoleksi tunniksi kun tankkaavat asuntoautonsa vesisäiliön. Parempi vaan, että olisivat aina leirintäalueelle poissa maantieltä Alfa-kuskien jaloista… Elämisen rytmi tuntuu ainakin näin kesäisin painottuvan iltaan ja yöhön, tai no aurinkoisena aamuna teltta kyllä kuumenee ysiin mennessä niin paljon, että on ihan pakko tulla teltasta ulos. Mutta keskikesällä kun voi yöttömässä yössä kiipeillä koska vaan, niin kiipeilijöitä palailee reiteiltä melkein mihin kellon aikaan hyvänsä ja kun palataan niin sitten syödään ja seurustellaan ja pidetään hieman ääntäkin, joten korvatulpat kannattanee varata mukaan, jos ei ole hirveän sikeäuninen. Ja se pitää mainita, että iltaisin Hurtigruten ajelee leirintäalueen vierestä komeasti ilta-auringossa…
Meillä useimmat kiipeilypäivät ovat olleet melko pitkiä, taidot kun rajoittavat nopeata etenemistä kalliolla, joten leirielämä on painottunut illallisen ja aamiaisen kokkaamiseen ja nukkumiseen. Viime vuonna potkittiin iltaisin palloa, pelattiin jopa yksi matsikin, mutta tänä vuonna ei aikaa eikä energiaa riittänyt sellaiseen kuin ihan vähän. Yleensä on laiteltu ruuat jonkinlaisissa ryhmissä. Tänä vuonna meidän neljän hengen ryhmä jakautui selkeästi kahtia, Mikko ja Laura väsäilivät iltamenuunsa uudessa hienossa ja viihtyisässä teltassaan ja minä ja Pirjo perinteisien Hillebergien omistajina istuskelimme ulkona kokkailemassa ja ihailemassa kaunista pohjoisen yötöntä yötä. Muuten ulkona istuskelu on oikein mukavaa, kun muistaa varata lämmintä vaatetta, mutta parina iltana polttiaisparvet vähän kiusasivat. Taistelimme kuitenkin kiusankappaleita vastaan melko menestyksekkäästi savulla, sopivan kosteaa ja savuttavaa heinää kun leirintäalueella riittää. No yhtenä iltana pidimme telttalettukestit koko porukalla Mikon ja Lauran teltassa ja letut vielä onnistuivat loistavasti! Lettujen onnistumista ehkä paransi se, että meillä oli käyttää lettujauheeseen piimää, koska olin ostanut piimää maitona…
Lofooteilla on kuitenkin elämää Kallen leirintäalueen ulkopuolellakin. Majoitusvaihtoehtojakin riittää. Lähin on Kallen Rorbu (http://www.kalle.no/) ihan vieressä. Toinen hyvä telttailuvaihtoehto on Gandalffin kallion kupeessa, siellä tosin ei ole vessaa, mutta vettä saa ohi kulkevaan juomavesiputkeen tehdystä hanasta. Parempitasoista majoitusta voi etsiä vaikkapa Svolvaeristä, josta löytyy myös ravintola Bacalao, jossa on toimiva nettiyhteys eli siellä voi käydä hoitamassa vaikkapa blogien päivitykset. Svolvaeristä löytyy  myös hyvä tasoisia ruokakauppoja ja jopa fudiksen MM-kisoja katseltiin siellä vuosi sitten! Lähin kylä on nimeltään Kabelvåg, jok a on selkeästi pienempi, mutta majoitusta ja peruspalvelut löytyvät sieltäkin. Ehdoton MUST-kohde on kuitenkin Hennigsvaer, jossa sijaitsee Nord Norske Klattreskol ja erittäin viihtyisä Klattrekafe. Harmi vaan, että sieltä ei saa enää vohveleita, mutta kalakeitto on tosi hyvää! Klattrekafessa voi myös tarkastaa viimeisimmät päivitykset alueen kiipeilyreitteihin. Klattrekafessa pääsee myös suihkuun, tosin lämmin vesi loppuu hyvissä ajoin. Viereisestä hotellista voi vuokrata saunaa, tosin aivan keskikesällä sitä ei vuokrata kuin hotellin asukkaille. Lisäksi kylästä löytyy huhujen mukaan joku merimiesten suihku, jos ja kun Klattrekafesta on lämmin vesi loppu.
Kiipeilyn ja muun oleilun lisäksi Svolvaeristä voi ottaa pikakumiveneen ja ajella pari tuntia merellä katselemassa merikotkia ja komeata rannikkoa. Myös melontamaastot on erinomaiset, mutta silloin pitää olla vähän näkemystä vuorovesistä. Pyörälläkin voi puskea joko maantietä tai tunturiin, no minun maastopyörätaidoilla kelvollisia polkuja olisi rajallisesti. Eikä tietysti pidä unohtaa erilaista vaelteluja tunturipoluilla eikä etenkään kalastusta meressä! Norjassahan ei merikalastukseen tarvita edes lupaa.
Mutta yhteenvetona voi sanoa, että Lofooteilta löytyy jotain melkein jokaiselle. Hienoa on myös se, että paikan päälle pääsee omalla autolla. Ajomatka on tietysti pitkähkö, mutta ehdottomasti sen arvoinen!
Tältä näyttää Kallen leirintäalue merelle päin…
…ja tältä vuorille.
Jonkun matkan päästä löytyi…
…tällaisia naapureita.
Pienempiä naapureita voi yrittää…
…karkottaa savulla.
Tältä näyttää merenpohja, laskuveden aikaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s