Vuoristo-oppaan kanssa liikkuessa pitää herätä oikeasti aikaisin aamulla, ja aikainen aamu on oikeasti aikainen eikä Sohlojen ”juuri ennen puoltapäivää, jos jaksaa ja ehtii ja jos ei niin sitten kun ehtii” tyylinen aamu. Niinpä istuin paikallisen SPARin portailla klo 06 odottelemassa Manua. Reittivaihtoehtoja Manu oli minun ohjeistuksen pohjalta valinnut kaksi, molemmat noin 250 m pitkiä, mutta toinen vähän vaikeampi (jopa 6c+) ja kauempana ja toinen helpompi (vitonen) ja lähempänä. Kun taas kerran olin ollut jo muutaman päivän lomaflunssan kourissa, valitsin helpomman vaihtoehdon ja ei muuta kuin pitemmittä puheitta kohti kalliota.

Autolta lähdettäessä kohti reittiä Voie du CAF (5+/250m/9kp/trädi) Manu nappasi mukaansa muutaman kamun ja jonkun kiilan ja muutenkin hyvin kevyen varustuksen. Siinä vaiheessa alkoi hiipiä mieleen ajatus, että kuuluukohan vuoristo-oppaan hintaan ”täyden palvelun liidaus”, tai sitten pelko, että en ikinä selviä liideistä mukana olevalla setillä… No niinhän se meni, että opas meni edellä ja asiakas tuli perässä minkä kerkesi. Kiipeily oli todella tehokasta, kamuja meni seinään 250 m matkalla ehkä saman verran kuin keskiverto Sohlo saa käytettyä vähän tiukemmalla 50 m pätkällä. Myös ständillä kaikki tapahtui erittäin nopeasti ja sujuvasti, siinä ei paljoa ehtinyt ihmetellä. Vaikka Sohlojen ständityöskentely on mennyt eteenpäin niin hiottavaa vielä löytyy rutkasti! Huipulla oltiin jo heti puolen päivän jälkeen vaikka minä roikuin hidasteena perässä…

Itse kiipeämisestä sitten pari sanaa. Reitti ei ollut vaikea, tasaista vitosta, yksi 5+ ja alussa 3+ sekä lopussa 4+, mutta silti erittäin jyrkkä käytännössä koko matkalta, mutta aivan erityisesti yläosasta. Viimeisen pätkän alku oli ehkä hienoin paikka missä olen ikinä kiipeilyreitillä ollut. Erittäin ilmava kohta isoilla otteilla, koko reitti suoraan alapuolella, upeeta! Reitillä oli jonkin verran kasvillisuutta, mutta käytännössä aina pystyi vetämään kalliolla, ihan alkua lukuunottamatta. Joissain kohti ehkä pientä lasittuneisuutta, mutta ei mitään mikä olisi kiipeilyä haitannut, pääosin pito oli erinomainen sekä käsille että jaloille. Erikoisinta ehkä oli se, että kivi oli graniittia, mutta siinä oli ties mitä muotoja, kaikenlaista kuppia ja kahvaa! Vähän kuin kalkkikivellä. Alkuun piti hiukan haeskella parhaita otteita ja otesuuntia, mutta äkkiä se homma lähti sujumaan. Jos olisi itse päässyt liidaamaan niin varmaan olisi jonkun verran joutunut haeskelemaan paikkoja varmistuksille, mutta kyllä sieltä niitäkin löytyi. Kokonaisuutena erittäin hieno reitti ja ehdottomasti innosti mahdollisesti jatkossa palaamaan tälle saarelle kiipeilynkin merkeissä!

Oppaiden käytöstä käydään paljon keskustelua. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikään ”oppaan kanssa omia taitoja kovemmalle reitille” tyyppinen juttu, vaan tarkoitus oli puhtaasti päästä tutustumaan multipitchkiipeilyyn Korsikalla. Mielestäni opas ajoi asiansa hyvin, vaikka eihän se oppaan käyttö mitään ilmaista ole. Pääsin kuitenkin kiipeämään, pääsin juttelemaan kiipeilystä Korsikalla, sain ostettua hyvän topon tulevia reissuja varten, sain juteltua korsikalaisten elämästä paikallisen kanssa ja sain vietettyä mukavan lomapäivän. Ehdottomasti kannatti! Suosittelen kaikille, jos ei muuten seuraa löydy ja jos lompakko kestää.