Kesäloman kolmas viikko meni siis Korsikalla, kuten kiipeilyaiheisesta blogipostauksesta jo selvisi. Korsika on kapinallisten ja suurten sankareiden saari. En kuitenkaan ota sen kummemmin kantaa kuka Korsikan historian suuruuksista luokitellaan mihinkin luokkaan, usein nämä kaksi asiaa varmaankin enemmän tai vähemmän sekoittuvat. Suomalaisille ehkä hieman tuntemattomampia korsikalaisia suurmiehiä ovat vaikkapa Sampero Corso, Dragut tai Pascal Paoli. Näistä herra Corso johti korsikalaisten kapinoita ja itsenäisyyspyrkimyksiä 1500-luvulla ja hänen väitetään olevan jopa Shakespearen Othellon esikuva. Dragut taas oli samalla vuosisadalla toiminut historian kirjoihin jäänyt pelätty merirosvo. Pascal Paoli johti Korsikan hetkeksi itsenäisyyteen 1700-luvulla ja otti Korsikan lipuksi myös mm. Sardinian lipusta tutun ”Maurin pään”. Ehkä kuitenkin tunnetuin saarelainen on 1769 Ajacciossa syntynyt Napoleon Bonaparte, herra ei suurempia esittelyjä kaivanne. Lisäksi Calvin kaupungissa ollaan vahvasti sitä mieltä, että Amerikan löytäjä Kristoffer Kolumbus olisi syntynyt Calvissa, mutta toisaalta ainakin Genovassa ajatellaan samoin ja vissiin vielä parissa muussakin kaupungissa…että tiedä sitten…
Bandera testa Mora – ”Maurin pää”, nykyinen Korsikan lippu.
Minä saavuin saarelle Bastiaan lautalla Livornosta. Ensimmäisenä päivänä lähinnä ehdin ajaa majapaikkaamme Ajaccioon ja hankkimaan välttämättömät ruoka-ainekset. Kun flunssakin oli vielä pahimmillaan meni seuraavakin päivä melkein nukkuessa ja levätessä, no iltapäivällä jaksoin lähteä vähän Ajaccioa kiertelemään. Oli tietysti sunnuntai, joten kaupunki ei ollut vilkkaimmillaan, mutta Ajaccioa voisi ehkä verrata Nizzaan, jossa meri, rantabulevardi, vanhakaupunki, kaupunkia ympäröivät kukkulat ja uimarannat muodostavat miellyttävän kokonaisuuden. Varsin viihtyisä kaupunki, samoin kuin meidän majapaikka, josta oli uskomattomat maisemat merelle yli kaupungin.
…jossa syntyi Napoleon Bonaparte.
Maanantaiaamuna alkoi olo olla jo parempi ja hyvä niin koska piti lähteä 3 tunnin ajomatkan päähän Calviin noutamaa Lottaa ja Tiaa. Nopein reitti kulki samaa tietä Korsikan keskiosien läpi, jota olin jo lauantaina ajellut. Reitin varrella pääsi ihastelemaan Korsikan keskiosien upeita karuja vuoria ja matkalle sattui jopa sellainen harvinaisuus Etelä-Euroopassa kuin iso tiheä metsä! Ennen Calvia tie päätyi meren rantaan jossa vuoriston ja meren rajapinnassa avautui upeita hiekkarantoja. Itse Calvi oli erittäin idyllinen pieni kaupunki jyrkässä rinteessä vanhan linnoituksen kupeessa. Calvilaiset ovat itse sitä mieltä, että Kristoffer Kolumbus on syntynyt kaupungissa, tiedä sitten onko näin vai ei. Paluumatkalla käytiin vielä Pignan taiteilijakylässä.
Ranskan armeija, ilmeisesti muukalaislegioona, esitteli historiaansa Calvin linnoituksessa.
Komeita Välimeren värejä.
On se Välimeri vaan upea!
Pignan taiteilijakylä, etualalla myös paikallista taidetta.
Ensimmäisenä kaikille yhteisenä Korsika-päivänä suunnattiin länsirannikkoa pohjoiseen kohti Pianaa, Les Calanques de Pianaa ja Golfe de Portoa. Piana on pieni, mutta viihtyisä kylä hieman ylempänä vuoristossa, mutta kuitenkin merinäköalalla. Pianan kupeessa on erittäin upea kallioalue Les Calanques de Piana. Siellä teimme pienen päiväretken kallioiden keskellä ja maisemat oli todella mykistävät! Alueella löytyy myös hyvät mahdollisuudet kiipeilyyn. Golfe de Portossa vietimme hetken kivisellä, mutta viihtyisällä rannalla, jonka jälkeen suuntasimme kohti Ajaccioa tällä kertaa sisämaan kautta. Reitti oli sikäli hauska, että tien varressa ja välillä myös tiellä kuljeskeli possuja, vuohia ja lehmiä vapaana, ei näy Suomessa enää juuri mitään elukoita navetan ulkopolella…
Vuoristomaisemaa aamuauringossa.
Tällä ajeltiin, Ford B-max, varmaan ihan OK perheauto, mutta ei kyllä mikään Alfa…
Tia ja Lotta Pianan raitilla.
Kuin suoraan Gaudin suunnitteluvihkosta!
Näitä veijareita ja niiden…
…näkyi teiden varsilla runsaasti, joten varovainen piti olla ajaessa!
Keskiviikko oli kiipeilypäivä, josta on blogissa jo aiempi postaus. Torstaina mentiin Ajaccion lähelle rannalle ja rannan jälkeen käytiin tekemässä kävelyretki Tour de la Paratalla, joka on yksi monista Korsikan rannikkoa koristavista genovalaisten aikoinaan rakentamista vartiotorneista.
Välimeren kirkkaat vedet…
…valkoiset hiekat, vihreät pensaat ja sininen taivas…
…tekevät joka päivä yhtä suuren vaikutuksen pohjoisen asukkiin.
Myös rantakallioiden vaikuttavuus on rajaton…
…rantakivillä on kiva leyhytellä siipiä.
Purjehdus on varmaan hauskaa…
…näissä väreissä…taas kerran pitää mainita vaikka onkin vähän toistoa.
…ja vielä vähän lähempää.
Perjantaina piti lähteä takaisinpäin kohti Cap Corsea, Bastiaa ja lauantaiaamun Livornon lauttaa. Alunperin oli tarkoitus kiertää Korsikan pohjoinen niemi Cap Corse, mutta eihän siihen aika lopulta riittänyt hitaan lähtemisen ja etenemisen vuoksi. Lähtemistä hidasti majapaikkaamme Villa Insemua isännöineen pariskunnan nipotus kämpän siivouksesta. Ei aivan ensimmäistä kertaa oltu viikoksi vuokrattua kämppää siivoamassa ja ensimmäinen kerta kun ei kelvannut, erityisesti rouvan asenne oli erittäin negatiivinen. Homma olisi hoitunut 80 € maksulla, joten nipotus tuntui vähän rahastukselta. No onneksi varaussivusto ehti jo jopa pyytää arviota, joten sinne vaan rehelliset kommentit asiakaspalvelusta ja asenteesta vieraita kohtaan. Kannattaa siis varoa kyseistä majapaikka, jos ei halua käyttää lähtöpäivää kämpän puunaukseen. Mutta liikkeelle lopulta päästiin ja ajomatkalla vuoriston halki pysähdyimme lounaalle Corten kaupunkiin jossa tarjolla oli Korsikan ”kovaa ydintä”, lihaleikkeleitä! Nam! Bastiassa ehdimme palauttaa auton ja hieman kierrellä kaupungilla. Cap Corsen kierros olisi kuitenkin ollut kokopäiväretki, joten se jäi seuraavaan kertaan. Bastiassa oli illalla vielä jotkut katufestarit, katujen kulmat olivat täynnä monenlaisia muusikoita ja taiteilijoita ja kaupat oli auki yömyöhään. Mukava päätös Korsikan kierrokselle!
…ja lounas Cortessa. Nam!
Takaisin Bastiassa, Korsikan ympyrä sulkeutui…tänne pitää kuitenkin palata…
Yhteenvetona Korsikasta vielä pari sanaa. Korsikan isot jutut ovat meri, vuoret ja liharuuat. Mereltä on kautta historian tullut valloittajia ja sotaherroja ja sisämaan karut vuoret ovat tarjonneet suojaa tavallisille korsikalaisille. Korsikan varsinainen oma väestö on viettänyt historian aikana pitkiä aikoja sisämaan suojissa valloittajien riehuessa rannikolla. Tästä on ehkä edelleenkin heijastuma sellainen sisämaan suurimman kaupungin Corten suuressa ruokamarketissa silmään pistänyt seikka, että tarjolla ei ollut kalan kalaa vaikka rannikolle on matkaa alle 2 tuntia! Ilmeisesti yhteyksiä rannikolle ei ole historian myrskyissä erinäisistä syistä juurikaan pidetty ja ruokakulttuurikin on kehittynyt sisämaan tarjonnan ympärille. Kaikenlaisia lihavalmisteita, kuten erinomaisia makkaroita, kauppojen hyllyt kyllä notkuvat! Korsika on siis lihansyöjän paratiisi… Mutta jälleen kerran ehdottomasti myös ulkoilijan. Vuoret tarjoavat rajattomasti tekemistä. Vaellusreittejä riittää joka tasolle ja joka lähtöön, kruununa tietysti legendaarinen GR20, 15 päivän vaellus halki Korsikan. Reitti, joka on ehdottomasti käveltävä jossain vaiheessa! Kiipeilijälle löytyy seinää sekä trädiä että sporttia sisämaasta tai rannikolta. Myös reittien pituudessa on varaa valita boulderista pitkin multipitcheihin. Kiipeilykausi (samoin tietysti vaelluskausi) kestää käytännössä ympäri vuoden. Rannikollakin pystyy kiipeämään vaikka keskellä kesää, kun aloittaa aamulla aikaisin ja valitsee varjoisen reitin, tai sitten voi suunnata ylös vuorille, jossa on selkeästi viileämpää. Ja jos kiipeily tai vaeltaminen ei kiinnosta niin aina voi ottaa oppaan vaikka kanjonissa alasvalumiseen tai ottaa jonkuntyyppisen pyörän alleen. Ja taas kerran, jos halajaa vesille niin rantaa riittää. Niin, eikä pidä unohtaa sitä, että Korsikalla pääsee talvella jopa hiihtämään!
Kokonaisuutena Korsika oli erittäin positiivinen kokemus. Muutamassa päivässä ei vaan ehtinyt kiertää edes koko saarta, puhumattakaan, että olisi tehnyt likikään kaikkia kiinnostavia juttuja. Korsika on aivan ehdottomasti monien uusien matkojen arvoinen! Ja iso plussa saarelle on vielä turistien erittäin vähäinen määrä jopa näin aivan keskellä kesää…
Loppuun vielä itse oikeutetusti Ajaccion naapurimme…
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kiipeilysohlot 