Perheemme retkeili Ranualla Simojärvi-Soppanan alueella 70-luvulla. Paikka löytyi ihan vahingossa jollain kesälomareissulla leirintäaluetta etsiskellessä. Näissä maisemissa kävimmekin sitten monta vuotta telttailemassa (sinipunainen vankkuriteltta, muovi päällä kun ei vielä ollut teknisiä materiaaleja, täkit ja patjat mukana) ja kalastelemassa. Kotiin tuotiin pienen Fiatin katolla milloin minkäkinlaista kelonkäkkyrää ja poronsarvea.

Äitini (76 v) halusi vielä lähteä katsastamaan vanhoja retkeilymaastoja, joten lähdimme heinäkuun loppuopuoliskolla pienelle kesäreissulle äidin ja siskon kanssa. Säät olivat oikein suosiolliset: ei kiusannut liika kylmyys, kuumuus tai hyttyset.

Tälläkin reissulla kannoimme uskollisesti onkia ja virveliä mukana joka päivä, kun silloin 70-luvulla kalaa tuli järvistä ja lammista kyllästymiseen asti. Joko on taidot tai ajat muuttuneet, mutta saalis jäi muutamaan ahvenensinttiin ja alamittaiseen haukeen. Hillojakin piti olla ennakotietojen mukaan ennätysmäärin. Eipä niitä meidän katsastamilla soilla näkynyt, joten varsin paikallista taisi olla tämän vuoden ennätyssato. Retken pääpaino oli kuitenkin ihan itse retkeilyllä eikä kalastuksella ja marjastuksella, joten saaliiden vähyys ei haitannut.

Simojärvi-Soppanan alueella on nykyään enää vain muutamia ylläpidettyjä retkeilyreittejä. Ne edustavat hyvin alueen maastoa, on hyvin merkattu ja nuotiopaikkoja on kivasti. Eikä muihin retkeilijöihin paljon törmää. Tämä ei ole mikään massojen ulkoilualue. Ylläpidettyjen retkeilyreittien ulkopuolella vanhat pitkospuut on pitkälti lahonneet eikä maastokartan polkumerkinnät ole aina ihan ajan tasalla. Retkeilyreittien ulkopuolella onkin syytä kulkea kartan ja kompassin avulla, kun lääniä on eksyä vähän pidemällekin.

Teimme pieniä 5-7 kilometrin päiväretkiä vuokramökiltä käsin. Tosin kyllähän se skutsitetsaus kartan ja kompassin kanssa tuollaisella matkalla alkoi vähän käydä äitimuorin voimille, kun se oma reppu ja onget piti  väen väkisin itse kantaa. Me sitten siskon kanssa kannettiin innokkaina paljon evästä mukana ja pidettiin päivän mittaan lukuisia lyhyempiä ja pidempiä taukoja, jolloin päivät kuluivat lopulta erittäin leppoisasti ja äitikin jaksoi reissut erinomaisen hyvin.