Maantie on tyly paikka. Se on tullut taas todettua pyöräilytuntumaa hakiessa. Yksin tietä painaessa mieli on koetuksella kun jalat eivät meinaa kestää. Silti on pakko pitää tempoa. Pakko koko ajan tehdä duunia. Ei voi hellittää. Muuten koko hommassa ei ole pointia.
Ensimmäinen viisisatanen on nyt takana ja kroppa alkaa tottua 30km/h keskareihin ja yli 80 rpm kadensseihin. Kolmen tunnin temmon pitäminen tuntuu kyllä aika nihkeltä ja ylämäet hapottavat helposti. Eli vielä ollaan kaukana mistään oikeasta pyöräilykunnosta. Silti meno tuntuu nyt ajamiselta.
Uskaltauduin tänään kauden ensimmäiselle ryhmälenkille. Aluksi tuntui niin helpolta. Toisten imussa pyörä kulki itsekseen. Parin tunnin jälkeen alkoi jalat tyhjenemään ja minulle uuden Immersbyntien mäet olivat jo aika hapokkaita. Kestin kuitenkin mukana. Ei vain ole vielä tottunut isomman porukan vauhteihin. Ja oli ne energiatkin aika vähissä kun rullailin lopulta Töölöön.
Nuo Immersbyntien mäet on kivoja ajaa. 🙂 Tuo vähän vaihtelua muuten niin tasaisiin teihin.
TykkääTykkää
Joo, on se hyvä pätkä. Lisäksi vähän autoja ja nättiä maisemaa.
TykkääTykkää