Ollaan blogin kanssa pikkaisen myöhässä kun duunit kaatuu päälle, mutta nyt ehti ja jaksoi nähdä jotain vaivaa tämänkin eteen. Tosiallinen syy taisi olla kuitenkin QuickRoute ohjelma, jolla innostuin säätämään gepsijäljen suunnituskartapohjalle oikein vauhtia kuvaavan väriviivan kanssa. Nämä meni vielä harjoittelun piikkiin, mutta täytyy tehdä jatkossa vähän nätimpiä toteutuksia. Nyt gepsi oli näköjään nauhoittanut pitkällä 5sek välillä, en muistanut käynnistää multisport-kellon lajeja koskaan ajoissa ja lisäksi gepsipodi oli reiällisessä kuivapussissa eli viiva katkeilee aina kun mokkula kastui. Toimi kuitenkin siihen nähden ihan ok, että ”kuivapussi” oli tosiaan aika litimärkä eikä samassa pussukassa olleeseen puhelimeen saanut enää minkäänlaista eloa.
No itse kisasta piti kuitenkin kirjoittaa. Kyseessä siis mukava laatuseikkailu Snowflakesin malliin. Ilmoittauduttiin Lauran kanssa medium menijöihin varmaan viime vuoden vastaavan kisan muistojen perusteella. Silloin oli kuulema alkanut piiputtaa kun suoritus ylitti seitsemän tuntia. Nyt mentiin siis neljän tunnin arvion mukaan.
 |
| Prologi oli suunnistus entisen varuskunnan pihapiirissä. Rastit sai hakea vapaassa järjestyksessä. Itseasiassa saa olla aika fakiiri, jos tuosta kuvasta selvittää meidän reitin. Laitoin koko kellon päälle vaasta toisen rastin jälkeen ja kun kyseessä oli eka tuotokseni koskaan QuickRoutella, niin tuolla on kaikkien muiden osuuksien turhia reittiviivoja. No, löysikö kukaan oikeaa reittiä? |
Kisakeskus oli entisen Hyrylän varuskunnan ruokalassa. Siis Tuusulassa joka on siinä mielessä mukava, koska PK-seudun läntinen kulma on tullut seikkailtua aika läpikotaisin eri tapahtumissa. Alue tarjoaa erittäin hyvät puitteet kisalle ja jo pelkästään varuskunta-alueelle sai hyvän suunnistusradan. Muuten alueella on paljon asutusta eikä reitin etsiminen missään vaiheessa kovin vaikeaa ollut. Joka tapauksessa Snowflakesit hoitavat järjestelyt aina antaumuksella, keli suosi ja paikalla oli mukavan paljon porukkaa. Hieno kesäinen seikkailutapahtuma.
 |
| Prologin jälkeen jatkettiin juoksemista. Ensimmäisellä rastilla oli perinteinen inttiesterata, joka oli ehtinyt sammaloitua suht liukkaaksi. Varuskunnan menneinä vuosina mortit ovat ehtineet tetsata alueen täyteen polkuja, joten meno oli vauhdikasta ja pääasiassa sai juosta ilman ihmeempää suunnistamista. Vain nelosrastin jälkeen meni säädöksi kun muka yritti juosta nopeita polkuja pitkin vaikka oikeasti veti ihan naurettavat zikzakit ja päätyi keskelle metsää väärään paikkaan. Kohteena ollut rasti oli ison mäen päällä olevan valtavan aitauksen reunalla, johon nyt olisi osunut vaikka silmät kiinni juosten, jos vain olisi suoraan yrittänyt. Jotenkin sitä vaan piti hyvänä suunnitelmana, vaikka nyt ei voikkaan ymmärtää. Tosin olin piirtänyt reitin alun perinkin muuta kautta ja nyt lähdettiin soveltamaan ja kämmäilemään edellä menijöiden perään. |
Laura tuli vakuuttavasti perässä, vaikka käynnistysvaikeuksia ilmeisesti vähän olikin. Juoksu on aina ekana lajina vähän kaksipiippuinen juttu ja itselläkin on yleensä aika vaikea saada konetta heti käyntiin. Olin tällä kertaa päättänyt jo ennalta ottaa tiimin johdosta heti tiukka natsi ote. Ei kisoihin retkeilemään tulla ja jo heti parkikselle saapumisen jälkeen viereisten autokuntien pinkkeihin kamoihin varustautuneet ihkut kilpailijat kommentoivat meidän (siis minun) olevan ihan väärässä paikassa. Silti pääasia oli ettei homma mennyt ihan retkeilyksi, vaikka maine menisikin.
 |
| Pyöräily oli pääasiassa isoja teitä ja taajamaa. Pari pätkää sai soveltaa maastoa pitkin ja vitosrastilla oli juoksusuunnistus lyhyine uinteineen (erilinen kartta jonka jo hukkasin). Siellä tuli säädettyä ihan tosissaan kun ensin puskettiin typerästi muiden perässä jollekin ihan random rastille eikä menty questin alkuun, vaikka siellä oli erikseen ihmiset huutamassa oikeaa paikkaa. Lisäksi sisäinen kompassi sekosi täysin yhdellä rastivälillä kun ei oikein hahmottanut sitä krossirataa.
|
Juoksulla aloittamisessa on se erittäin hieno puoli ettei loppukisan aikana tarvitse juosta. Pyöräilyyn lähdettäessä oli jo valmiiksi huojentunut olo kun tiesi ettei ainakaan itse joudu hirveästi enää panostamaan. Pyöräilyssä oli alussa krossirata, jossa huomasin laittaa vasta gepsin päälle ja siitä sitten jatkettiin etelään hiekkakuopalle, jossa pienen lammen ja krossiradan ympäristöön oli tehty ihan mukava suunnistus. Jotenkin paikka ei itselle auennut ja varmasti tuli tuhrattu siellä ihan tosissaan. Gepsijäljestä ei kannata paljoa päätellä kun kastelin vehkeen uintiosuuksilla. Seiskarastilla oli taas quest ja nyt päästiin kantamaan hiekkaa paikallisen XC-radan pohjiksi. Täytyy ehdottomasti käydä ajamassa joku päivä. Ekaa kertaa Suomessa olen yleensäkään kuullut, että joku rakentaa tasamaan maastopyörärataa. Hieno homma. Varmasti löytyy kysyntää tuoltakin alueelta. Toivottavasti toimii kisakäytössäkin.
 |
| Melonta oli aika selkeä mitä nyt etelätuuli sekoitti paria rastiväliä. Inkkarilla kun joutuu kuitenkin puskemaan aikalailla kun aaltoa alkaa olla enemmän. Ja tietysti tekniikasta ei ole mitään käryä. |
Mukavasti viilentävään melontaan on aina kiva lopettaa. Tuusulajärvi tarjosi siihen ihan nätit puitteet, vaikka siirtymä sinne tiheän asutuksen läpi oli vähän nihkeä. Maaliin päästiin hyvävoimaisina ja Laurakaan ei ollut kovin vihainen (eli seuraavalla kerralla voi vetää oikeasti tosissaan). Ihan onnistunut tapahtuma. Aika oli jotain kolmen ja puolen tunnin luokkaa. Ei siis mennyt niin pitkäksi, että olisi päässyt matka väsyttämään tai nälkä vaivaamaan. Mestoilla oli karkkitiskiä, lohikeittoa, notkuvia arvontapalkintopöytiä kuten normaalisti Snowflakeseilla on, joten mikäs siinä ollessa. Hyvä että näitä järjestetään! Kiitos!
Kisan faktat ja paljon hyviä kuvia Snowflakesin nettisivuilta ja FB-sivuilta.
Kiipeilysohlot 