Treenaaminen Kolia varten alkoi nyt sitten viime maanantaina Jaken juoksukoululla. Jake kertoili meille vähemmän juosseille Sohloille hieman juoksuasennosta, askelpituuksista ja -tiheyksistä, lisäksi juteltiin jonkin verran treenaamisesta yleisesti. Maanantain jälkeen uskaltauduin juoksemaan seuraavan kerran vasta lauantaina kuntosalin juoksumatolla, kun sitkeäksi äitynyt kesäflunssa vielä vaivasi. Tänään sunnuntaina olo oli kuitenkin jo hyvä joten suunnattiin Uunon kanssa ”mummolaa” ja Tiirismaata kohti. Mikäpä olisi parempi paikka treenata Kolia varten kuin eteläisen Suomen toinen iso mäki Tiirismaa, lasken siis myös Kolin ”eteläiseen Suomeen.

Uuno jäi viettämään aikaansa ”mummolaan” ja minä suuntasin kohti Tiirismaan polkuja ja pitkiä nousuja. Mielessä oli erityisesti noin kilometrin mittainen nousu Messilän hiihtokeskuksen suunnasta Tiirismaan huipulle TV-maston juurelle ja parin kilometrin nousu vastakkaisesta suunnasta entisen Tiirismaan laskettelukeskuksen juurelta ylös Tiirismaan ”olkapäälle”. Lisäksi etukäteissuunnitelmiin kuului juurakkoinen, kivikkoinen, jopa kallioinen, liukas ja hankala luontopolku Pirunpesän ympäristössä. Maasto oli siis monipuolista paitsi mäkien niin myös alustan suhteen. Matkalle sattui monenlaista polkua, helppoa ja vaikeaa, hiekkatietä, pururataa, pitkospuita ja jopa pikku pätkä asfalttia Messilän golfkentän kohdalla. Miksiköhän muuten golfkentällä pitää olla asfalttia? Eikö golfkärryt kulje hiekalla vai sutiiko golfauto jos alusta ei ole kova? Vai alkaako golffaria pelottaa jos joutuu kierroksen ajaksi niin villin luonnon armoille ettei näe asfalttia…?

No niin tai näin niin parin tunnin lenkki oli onnistunut. Polkuosuudet menivät yllättävänkin helposti, mutta pitkät nousut tuntuivat jaloissa. Väkisinkin tuli mieleen, että silloin 20 vuotta tai yli sitten näitä samoja mäkiä pistettiin menemään ihan kunnon tempolla… No se on se ikäkerroin ja vastahan tämä juoksutreeni alkoi. Vielähän tässä on reippaasti toista kuukautta aikaa. Tällä kertaa juoksin 5Fingerseillä ilman ongelmia, suunnistustossut on kuitenkin harkinnassa, Kolillahan voi olla vaikka lunta lokakuussa. Ja näitä Tiirismaa-vierailuja täytyy ehdottomasti tehdä vielä muitakin, Helsingistä ei yhtä pitkiä nousuja löydy. Harjoittelu siis jatkuu…

Kohti Tiirismaan huippua ja TV-mastoa.

Golfkenttä ja vastapainoksi aivan vieressä…

…vanha kunnon Pirunpesä.