Kun viime kesän jälkeen ei ole pyörän selässä kauheasti viihtynyt niin lähtötaso on melkolailla nolla. Tästä huolimatta tuli innolla odotettua Espanjan teitä ja mäkiä. Nyt kolmen maantielenkin jälkeen on pakko taas todeta, että ei ole kauheasti parempia asioita elämässä kun ajaa fillaria lyhyissä ajokamoissa lämmittävän auringon alla ja ihastella maisemia.

Toissapäivänä käytiin hakemassa fillarit vuokraamosta ja tehtiin lyhyehkö testilenkki, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli tutustua fillareihin ja saada säädöt kohdilleen. Samalla selvisi pelinhenki Espanjassa maantiefillaroinnin suhteen. Jos ei rannikkoa pitkin halua mennä niin tarjolla on mäkeä, mäkeä ja mäkeä. Joko mennään alas tai ylös kun Suomessa tilanne on päinvastainen kun tasaista tietä on ainoastaan tarjolla.

Eilen pienen google maps tutkailun jälkeen uskaltauduin mäkeen. En ollut henkisesti aivan valmis kun aloin kipuamaan ensimmäistä todellista mäkeä. Kun mäki on pituuden puolesta yli 5km ja keskijyrkkyys noin 10% (luvut ovat mutuntumalta, mutta suurinpiirtein oikein) saa kampia pyörittää ihan toden teolla, jotta huipulle pääsee. No ajatus laskusta piristi sen verran, etten luovuttanut ja kääntynyt takaisin vaan päättäväisesti kipusin mäen huipulle ihmettelemään. Ensimmäinen reilu tunti tuli noin 18km/h keskarilla, joka kertoo aika paljon lenkin alkupuolesta. Loppu olikin sitten laskettelua kauniilla pikkutiellä kohti merenrantaa, joten mukavasti sai tehoja parin tunnin lenkkiin kokonaisrasituksen ollessa kuitenkin maltillinen.

Tänään oli ensimmäisen fillariblokin viimeinen osa. Taas google maps esille ja suunnitelemaan reittiä. Valitsimme Mikon kanssa vähän maltillisempi reitti mäkien suhteen kun lähdettiin pohjoiseen ajamaan rannikkoa pitkin. Reittivalinta palveli kyllä hyvin tarkoitusta, mutta loppumatkasta saapunut pimeä ja mereltä noussut ”myrsky”tuuli aiheuttivat harmaita hiuksia. Kuitenkin suurinosa matkasti saatiin tehtyä lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Maisemat on kyllä komeat ja tiet hyvässä kunnossa, joten mikäs täällä ajaessa. Ajoaikaa tuli lähes 3½ tuntia, joka taittui yllättävänkin mukavasti vaikka jalat ei vielä ole tottuneet ajamiseen. Kuitenkin nämä alkupäivät ovat antaneet toivoa, että ehkä tässä vielä pääsee johonkin fillarikuntoon ennen kesää.

Olemme jatkon kannalta jo suunnitelleet muutamaa haastavampaa vuoripäivää. Tarkoitus on ajaa ainakin hieman retkifillarointityyppisesti mm. osa Vueltan 2010 reittiä. Tästä kuten muistakin fillaroinnesta sitten myöhemmin!