Viimeiset lumet 2014: testissä Karhu Optigrip nanosukset

Tiistai valkeni kauniina, mutta tuulisena, Hotelli Pallaksen henkilökunta puhui, että puuskissa tuuli oli yltynyt jopa 27 m/s nopeuksiin. Totesin, että tunturissa ei ole mukavaa tuollaisella tuulella, joten päätin vihdoin viimein testata nanosukset, Karhun Optigripit.

Karhu Optigrip, testatut nanosukset.

Lähtöpaikka oli Hotelli Jerisjärvi ja testilenkki kulki Mustavaaran kautta Hotelli Pallakselle, ilmeisesti noin 16 km pääosin ylämäkeen, mitä nyt Mustavaaralta sai lasketella mukavan vauhdikkaasti alas. Keli oli erittäin liukas. Latupohja oli kylmän yön jäljiltä kova, miltei jäinen. Latu oli kuitenkin aamulla ajettu koneella, joten se oli pääosin loistavassa kunnossa! Paikoittain kuuset olivat hieman lianneet latu-uraa ja osittain aurinko oli pehmittänyt ladun jo hieman sohjomaiseksi.
Ja sitten itse suksista. Nanosukset ovat loistava keksintö. Kuka tahansa voitelutaidoton voi ottaa sukset kaapista ja lähteä ulkoilemaan. Mutta toimivatko ne? No näin jäisellä kelillä vähän niin ja näin. Luisto oli loistava koko matkan, mutta karkealla tai jäisellä lumella pito oli huono. Sohjoisemmissa kohdissa taas parempi. Toisaalta myöskään ladulla oleva lika, kuten havunneulaset, eivät suksiin tartu eikä tarvitse liistereiden kanssa pelailla ja sotkea. Ja jos testaajana olisi ollut hieman kovempikuntoinen hiihtäjä, joka pystyisi hiihtämään enemmän käsipainotteisesti, niin sukset olisivat voineet olla näissä vaihetelevissa olosuhteissa melkein täydelliset, ainakin tällaiseen retkihiihtelyyn.
Ilman sen laajempaa tuntumaa nanosuksiin, uskaltaisin suositella niitä lämpimästi sunnuntaihiihtäjän ja miksei vähän kovemmankin kuntoilijan suksiksi. Ilmeisesti kovemmalla pakkasella luisto heikkenee, mutta mihin sitä nyt niin kiire kuntoilijalla olisi. Kilpasuksinakin nanot saattaa toimia jollain voitelun suhteen hankalalla kelillä.
Ohessa vielä muutama kuva komean hiihtoreitin varrelta…
Lähtöpaikka, legendaarinen Hotelli Jeris, Lulu ja Uuno saattamassa.
Kohti Pallasta…
…ylämäkeen ja…
…ja välillä vastavaloon…
…Pallaskin alkaa näkymään…
…välillä näkyy kevään merkkejä, sulaa vettä…

…ja välillä mennään uljaassa kuusikossa…

…enää pari kilometriä…
…lipsuttelua ylämäkeen…
…ja vielä ihan viime metrit…
…kunnes eteen avautuu määränpää, toinen legendaarinen hotelli eli Hotelli Pallas…
…jossa vastassa on Uuno, Lulu ei malttanut tulla kuvaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s