Päätimpä sitten lähteä pääsiäisen viettoon Suomen Alppikerholaisten kanssa Lyngeniin. Ketään reissukavereista en tuntenut entuudestaan, mutta olen iloinen, että sain heihin nyt tutustua. Hauskaa oli ja reissu oli kaikin puolin loistava. Kotiin palattua oli työkoneen salasanakin päässyt unohtumaan.

Ainoa kupru matkassa oli se, että suksistani hajosi siteet. Suuret kiitokset vielä kerran Mathiakselle että sain lainata suksia eikä tarvinnut ryhtyä loppureissun ajaksi kotitontuksi.

Matkaan lähdettiin ”pika”junalla Kolariin, josta matkattiin eteenpäin autolla. Perille Lyngeniin saavuttiin eri kokoisina autokuntina. Majoituimme mukavaan taloon/mökkiin noin 20 km Lyngseidetistä etelään. Ikkunasta avautui ihan jees näkymät:

Ensimmäiselle päivälle osuikin kunnon lumimyräkkä, mutta koska olimme intoa piukassa päästä skinnaamaa, lähdimme käymään hiihtomajalla lähellä Lyngseidetiä. Paremmalla kelillä sieltä voisi jatkaa Kavringtindenille tai Rörnästindenille. Nyt ei jatkettu.

Seuraavana päivänä oli ennustetta parempi keli ja lähdettiin reippaasti vähän pidemmälle lenkille, Daltindenille. Tulipahan opittua, että noin viiden kilometrin lähestymisskinnaus on aika pitkä matka. Varsinkin kun sen jälkeen on vielä pari kilometriä matkaa ja noin kilometri vertikaalia toppiin. Huono näkyvyys antoi kuitenkin hyvän syyn kääntyä noin 800 metrissä takaisin. Hieno päivä kaiken kaikkiaan! Ei kuitenkaan ehkä niin hieno niiden kannalta, jotka hankkivat mahtavat rakot jalkoihin. Mutta matkassa oli sen verran innovatiivista sakkia, että rakkojalkoja varten monojen sisäkenkiin leikattiin reiät rakkojen kohdalle ja kas, loppureissu meni ihan hyvin!

Loput kolme päivää liikuttiinkin sitten oppaiden kanssa. Päivien aikana opeteltiin randoretkeilyn kikkoja, harjoiteltiin vyörystä pelastamista, jäätikkövaeltamista ja railosta pelastamista.  Ja tietenkin liikuttiin hienoissa maisemissa ja saatii myös hyviä laskuja.