Oloksen hotelli ja taustalla rinteet.

Aamulla tihutti vettä, joten päätin lähteä testaamaan, että minkälaista se laskettelu Oloksella oikein on. Keli oli siis huono ja rinteet viimeistä päivää auki. Helppoa ei Oloksen tietysti ole laskettelijoista kilpailla kun sijainti sattuu olemaan Suomen kolmen parhaan hiihtokeskuksen keskiössä. Pallas, Ylläs ja Levi vetävät väistämättä pääosan alueen lasketteluvieraista.

Mutta ei ne Oloksen rinteet huonot ole. Näin kevään viimeisenä laskettelupäivänä enää päähissi oli auki, joten ihan kaikkia rinteitä en päässyt testaamaan. Rinteisiin päin katsottaessa aivan oikean puoleiset rinteet jäivät laskematta, mutta kaikki päähissin ympäristön rinteet testasin. Päärinne oli ainoa tänään ajettu ja kun ruuhkaa ei ollut oli se loistavassa kunnossa ja mikäs siinä oli päästellä kovaa alas vauhdikasta ja mukavan profiilikasta rinnettä. Päärinne nousi ylös paljakalle ja oli leveä ja avara. Vasemman reunan rinteet sen sijaan olivat kapeita miellyttävälla profiililla kuusikossa mutkittelevia rinteitä. Näistä tuli hieman mieleen Graukogelin rinteet Bad Gasteinissa joita ylistin maasta taivaaseen aiemmin tässä blogissa. Pidän ehdottomasti juuri tuollaisista ”kuusikkoränneistä”, niissä on vaan jotenkin hieno tunnelma. Päähissin oikealla puolen rinteet taas olivat jotain avaran päärinteen ja sokkeloisten kuusikkorinteiden väliltä, mutta mukava profiilisia nekin.

Olos on ehdottomasti suositeltava ehkä jonkinlaisen kevyemmän päivän kohde Pallaksen, Ylläksen ja Levin vieraille. Rinteet on miellyttäviä ja samalla voi käydä vaikka kahvilla erinomaisessa Swiss kahvilassa Muoniossa. Olos on myös loistava iltamäki Muonion asukkaille. Jos Helsingin vierestä löytyisi näin hienoja rinteitä niin kyllä omat talven laskettelut moninkertaistuisivat ja varmasti löytyisi kausikortti taskusta!