…siellä mäkiä täällä. Siis pikkuisen tiheämmässä ja pikkuisen isompia kuin kotosalla. Harhaluulot minkäänlaisesta kunnosta katosivat kyllä välittömästi.

Mäet joko pääsee ajaen ylös, tai sitten ei. Toinen jo mainituista reissun opasopuksista on greidannut pidemmät (maasto)nousut sinisestä mustiin, siis aivan kuin rinteet. Siniset (tai se yksi ainoa, joka on vastaan tullut) on OK. Punaiset on testejä voittaako hapot reisissä tai keuhkot pihalla ennen kuin törväilee itse. Muutama musta, jotka noususuuntaisina on tulleet vastaan… No, ehkä  seuraavassa elämässä.

Laskuina kaikenväriset on kivoja. Sopisi oikein hyvin kiivetä pikkiriikkisiä ylämäkiä ja lojotella piiitkiä alamäkiä. Innostuin leikkimään GPS vizualizerilla, joten muutamasta lenkuran nyppylöistä  käkkyröitä alla.

Claife Heights:
Leppoisan mittainen 8-lenkki sopusuhtaisilla mäillä. Tässä kokeiltiin kerran luistamista menosuuntaisista asfalttisiirtymistä: Amblesiden lähistöllä kulkee muutama bussilinja, jotka ottavat fillareita kyytiin. Lisäksi Windermere- järvellä kulkee lauttoja, joten reitin alkuun siirryttiin bussi-lauttayhdistelmällä.

Ensimmäinen hevosen kaltainen otus ”heppapoluilla”. Keskellä itse polkua seistä törötti myös aasi- se oli fiksumpi ja väisti ensin. Claife Heightsin polut kulkevat osin myös metsissä- varjopätkät helteellä olivat heltellä enemmän kuin tervetulleita.

Nököttipä eräällä siirtymäpätkällä pikkuriikkinen linnakin.

Garburn Passage/Troutbeck&Jenkin crag

Kiipeilykaupan tyttö, joka ystävällisesti juuttuui jauhamaan alueen fillarireiteistä, suositteli Garburn passagea. Olipa sitä kehuttu molemmissa opaskirjasissakin. Siitä saikin sopivan lenkuran yhdistämällä kaksi lyhyttä reittiä, sillä toinen oli luontainen siirtymä kämpiltä.

Kivipohjaa sieltä isommasta ja irtonaisemmasta päästä. Kuva hukkaa jyrkkyyden, mutta ei tuota tavaraa meikäläisen reisillä runnottu, kun oikealla näkyvää ohituskaistaakaan alemmas riittänyt.

Jos ei olisi ollut niin pirun kuuma, mäki olisi huvittanut ajaa molemmin päin – nyt ei jaksanut innostua tuossa kuulalaakerissa tunkkaamisesta kahta kertaa. Nypylä oli merkattu mustaksi molempiin suuntiin, mutta toisesta puolesta en osaa arvailla miksi. Ehkä sitten jos uskaltaisi luukuttaa täysillä, ja etenkin mutkiin.

Grizedale&Parkamoor

Grizedalen metsän ympärillä kiertävä lenkura. Metsään on Amblesidesta 13 kilometriä viehkoja mutkaisia ja mäkisiä pikkuteitä, joilla näkyi viljalti myös maantiepyöräilijjöitä, eikä ihme.

 Kieli poskessa vai tosissaan?

Vähän suurempia esteitä kuin lampaat. Otsatukkakaveri tempaisi ojasta eteen juuri kohdalla.

 Nättiä maisemaa

Tämän ylä-ja alapuolella oli briljanttia mäkeä, loistavaa hupia, parhaita pätkiä kaikkiaan (Parkamoor- High Nibthwaite). Alussa pientä ”portaikkoa”, sitten taas tätä tärinää.

 Grizedale

Metsään piti mennä toistekin myöhemmin (matkasta osa siirtymiä).

Sää oli jo enemmän sen näköinen, kuin saarivaltiolta yleensä odotetaan, mutta sopi meikäiselle oikein hyvin. Ei helteessä vaan jaksa vääntää.