Eno on hommannut pari kajakkia Taipaleen rantaan ja niitä on totta kai testailtu viikonlopun aikana, joka vaaralla vietettiin pohjoisen reissun aluksi. Vikkelämpi yksilö on perus Rainbow, joka on näissä maisemissa sopivan liukas, mutta kuitenkin ketterä peli. Toinen on jenkkiversio melonnasta eli Sundolphinin kalastus/metsästys kajakki, joka on lyhyt ja pulska sekä varustettu vapatelineillä, lokoisalla penkillä, jalkapehmusteilla ja tietysti pullonpidikkeellä. Ihan hauska peli sekin varsinkin pienissä paikoissa. Kaiken näköinen puuhastelu onnistuu helposti kun paatti on vakaa ja helposti käänneltävissä vaikka paikallaan. Vavan kanssa en ehtinyt kalastelemaan, mutta esimerkiksi katiskalla käy vikkelään.
Ensimmäinen asia mikä tuli mieleen hankinnasta kuultuani on pääseekö Kellojärvestä Hossaan? Siis isoille vesille. Tiedossa on että ennen vanhaan tukkeja ja tervaa on uitettu järvestä maailmalle ja Hossastahan pääsee vaikka maailman merille kun lähtee laskemaan Kiannan kautta vesistöjä. Kellojärvi on vain siellä ylimmässä päässä vesistöä ja joet tahtovat olla aika niukkoja. Nyt kesähelteillä vedetkin ovat suht matalalla.
 |
| Rainbow:lla pääsee lujaa ja mahtuu ahtaisiin paikkoihin; pieniin järviin ja mataliin jokiin. Juuri sopiva peli, ja kuljetuskapasiteettiakin on sen verran että retkeily onnistuu. Täytyy katsoa jos joskus toiste tekisi pidemmänkin retken näillä vesillä. Delfiini on enemmän lähivesien käytännön työkalu; kaikki arkiaskareet hoituvat näppärästi tai sitten voi mennä vain lahdelle kellumaan oluttölkin kanssa. |
 |
| Ensimmäisen melontaretken aloituskuva, taustalla Taipaleen rantaa ja maamerkkinä toimiva kaksilatvainen kuusi. |
 |
| Kellojärven lahti joelle päin on melkoinen ruovikko. Tässä ahtaimmassa kohtaa jossa edettin käsin. Korteiden kestellä oli nättejä pikku aukeita ja lintuja näki jonkin verran. |
 |
| Joenpätkä ennen pientä kellojärveä on leveää ja rehevää. |
Perjantai piti olla vielä työpäivä, mutta kun ilmeisesti koko Pohjois-Suomussalmi oli pimeänä ei tarvinnut istua läppärin edessä. Niinpä lähdettiin iltapäivästä kartoittamaan reittiä. Soutuveneellä ei pääse pitkälle Kellojärven selältä kun jo ensimmäinen lahdenpoukama on liian sankkaa ruovikkoa, mutta meillä oli tiedossa reitti suuren ruovikon läpi. Reittiä joutui vähän hakemaan ja yhdessä kohdassa nyhtämään kajakkia kymmenisen metriä kortteista, mutta pienien vesi lämpäreiden kautta pääsi Kellojoen suulle nättiin paikkaan. Pikku-Kellojärvi tuli äkkiä vastaan pienen joenpätkän jälkeen.
Matkassa oli jo enemmän seikkailun henkeä kun suunnattiin pienen padon yli ja maantien ali varsinaiselle joelle. Itse oli varautunut pahemmanlaiseen ojaan, mutta yllättävän leveää baanaa löytyi hyvän matkaa. Heti maantien jälkeen on muutamia kiviä pinnassa ja sen jälkeen leveää mutkittelevaa jokea. Seuraava este on mahdollisesti vanha uittosilta, josta kajakit täytyi nostella yli. Sitten taas luikerreltiin yhden suon läpi kunnes tuli eteen seuraava kivikkoinen kapea osuus, joka olisi vaatinut jalkautumista. Tästä ei jatkettu eteenpäin, koska illan grillaukset ja saunomiset lähestyivät. Vaikka joella muutamia esteitä oli varmisti tämä reissu sen, että reittiä Hosssaan täytyy yrittää tosissaan heti kun on vain aikaa. Valitettavasti ei tänä viikonloppuna.
 |
| Kellojoen suu ja padon ylitys. Pusikko ei ulkonäön puolesta lupaa paljon muuta kuin paljon inisevää matkaseuraa, mutta joki levenee paljon pian maantien alituksen jälkeen. |
 |
| Suolla oli mukavaa meloa pitkin leveää uomaa, ja suopursu tuoksui paikoitellen voimakkaasti. |
 |
| Hieman pidemmällä tuli vastaan pari kapeaa ja kivikkoista pätkää. Tässä nostellaan niistä toisessa kajakkeja tukkien yli – kyseessä on todennäköisesti vanha uittopuomi niiltä ajoilta kun jokea käytettiin tukinuittoon. |
 |
| Kellojoen melontareitti. Kartasta näkyy kääntöpiste, josta ei iltaretken puitteissa enää jatkettu pidemmälle. Vaikka uoma oli paikoitellen kapeaa ja kivikkoistakin, joella ei tarvinnut ennen kääntöpistettä jalkautua kuin kahdessa kohtaa; padolla ja puomilla. |
Sunnuntaina ehti kuitenkin hutaisemaan yhden iltalenkin ja nyt valittiin toinen suunta eli kartoitettiin yläjuoksua. Kellojärveen laskee joki Hoikasta-Paukuttajasta. Jo järven nimi vaatii vierailua ja muutenkin itselle täysin vierasta seutua, joten seikkailuvietti heräsi helposti.
Järviosuuden jälkeen joutuu alittamaan Erkkolantien rampin, joka on matala mutta näillä vesillä ihan hauska. Seuraavaksi pieni jokipätkä ja sitten nätti erämaisen tuntuinen Kellarinperä. Pikku järvellä oli nätti iltavalo pitää taukoa. Seuraava jokipätkä olikin jo kapeaa suojokea, jossa ei enää kajakilla ympäri käännytä. Ura kapeni ja alkoi mutkittelemaan kunnes aika pian sukelsi suon keskellä olevaan pusikkoon ja muuttui lähinnä puroksi. Ei mitään toivoa meloa missään olosuhteissa. Käveltiin pieni matka suota, mutta ei nähty vielä järveä. Ei se kaukana olisi ollut, mutta yhden järven takia on aika turha alkaa kantaa kajakkeja satoja metrejä. Eli heitettiin uukkarit ja melottiin auringonlaskua kohti Taipaleeseen saunomaan.
 |
| Toisellekin melonnalle riitti keliä. Nyt tehtiin iltalenkki. |
 |
| Kellojärvestä ensimmäinen joenpätkä vie Kellarinperään. Vettä on leveälti. Erkkolantien tierumpu on aika matala eikä varmaan ihan korkeimmalla vedellä mahdu läpi. |
 |
| Tynnyrinperä on nätti erämainen pieni järvi. Todella rauhallinen paikka illasta. |
 |
| Joki pienenee aika äkkiä suota eteenpäin kulkiessa. Lopulta ei pääse vedessä kääntymään eikä edes mahdu melomaan. |
 |
| Hoikalle-Paukuttajalle ei ollut mitään asiaa kun ”joki” muuttui suopuroksi ja sukelsi melkoiseen pusikkoon. Käytiin tähystämässä suolla järveä, mutta ei ihan heti näkynyt. Rannassa joen suussa on vanha myllynpohja, joka jäi nyt näkemättä. |
 |
| Melottiin takaisin Taipaleeseen melkoisessa värikirjossa. |
 |
| Edes kartassa ei näy viimeisintä joen pätkää, joten ei voi odottaa mitään kovin isoa virtaa. Tuo puuttuva matka ei montaa sataa metriä ole, mutta aika turha kajakkeja järvelle on hinata kun sieltä ei pääse eteenpäin. |
 |
| Pelkästään Kellojärvelläkin meloessa pääsee kajakista käsin nauttimaan hienoista iltavaloista. |
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kiipeilysohlot 
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
TykkääTykkää
Näyttää siltä, että minulle jää selvitettäväksi tuo Hossaan menevä reitti. Tuo pätkä Kukkureille näyttää olevan aika pitkä, mutta sen jälkeen uskoisin olevan hyvää melottavaa Hossaan asti. Muutama koski kyllä tulee vastaan, jotka pitää kiertää. Paljon muuten arvioisit kestävän matka Hossaan asti?
TykkääTykkää
Mä luulen, että siitä saa hyvän päiväretken. Voi olla kyllä pitkäkin päivä. Tuo loppujoki on täysi arvoitus. Siitä on aikanaan uitettu tukkeja ja kuljetettu tervaa, mutta silloin vesi oli ylempänä. Kuulemma juuri ennen järviä voi olla ahtaita paikkoja kun maan nousee ja uoma kapenee. Yleisesti ottaen soiden kohdalla oli hyvää baanaa ja kuivempien seutujen kohdilla kapeni.
Kannattaa ehdottomasti vetäistä.
TykkääTykkää
Tukkien uittoa varten on lammet ”tammettu” eli padottu, vettä on riittänyt hetkeksi kun tukkeja on laskettu. Tarina kertoo, että isoisäni isoisällä olisi jäänyt Soppelassa Kaisajärven kankaalle omaisuus (tukkeina), kun tammi oli vahingossa tai tahallaan purkautunut ja vesi karannut ilman tukkeja.
TykkääTykkää
Joo, näin oli. Kellojoessakin on ollut ilmeisesti suuremmat padot. Samoin vedenpinta oli ennen vanhaan luonnostaan korkeammalla.
TykkääTykkää