Kansallinen Outdoor-seminaari?

Kesällä istuskelin Dolomiiteilla rifugion pöydässä odottelemassa illallista ja aikani kuluksi lueskelin italialaisia kiipeilylehtiä. Eräästä niistä sattui silmään juttu vuotuisesta kansallisesta seminaarista, jossa pohdittiin alpinismin tilaa Italiassa. Rajallisen italian kielen taidon vuoksi aivan joka sana ei auennut, mutta päälinjat tulivat selväksi. Paikalla oli maan ehdoton ykköskaarti Reinhold Messneristä lähtien. Pääasiallinen huoli tuntui olevan Alppien ja yleensäkin luonnossa liikkumisen kaupallistuminen. Moni tuntui kokevan, että Alpit eivät ole enää jokaisen italialaisen saavutettavissa oleva rauhan tyyssija, vaan kaupalliset palvelut vievät tilaa ja samalla kuluttavat Alppien herkkää luontoa.

Suomessa on jäljellä kaunista maaseutua ja luontoa mutta…

   …italialaisessa rifugiossa herää outoja ajatuksia.

Siinä lueskellessa heräsi ajatus, että tällainen seminaari olisi hieno juttu myös Suomessa! Meillä seminaarin aihealue vaan pitäisi olla laajempi, kiipeily ei ole Suomessa niin iso juttu, mutta luonto ja retkeily ovat. Suomalaiset liikkuvat luonnossa monella tavalla, joten myös tarpeita ja toiveita on moneen lähtöön. Toinen kaipaa laskettelukeskuksen melskettä ja joku toinen taas viettää aikaansa mieluummin erämaan rauhassa. Ja näiden ääripäiden välille mahtuu kaikenlaista kulkijaa ja viheltäjää sekä tietysti ne jotka saavat luonnosta toimeentulonsa.

    Suomalaisessa luonnossa…

…näkee monenlaista kulkijaa.

 
Suomalaisia on määrällisesti vähän, joten luonnossa liikkuminen ja sen taloudellinen hyödyntäminen ovat onnistuneet suhteellisen mukavasti ja sopuisasti kautta vuosikymmenten. Ainakin itselle luonnossa liikkuessa on kuitenkin herännyt monia ajatuksia ja kysymyksiä. Erityisen lähellä omaa sydäntä ovat Lapin autiotuvat. Lama painaa päälle ja valtion rahat ovat tiukilla. Tämä aivan erityislaatuinen majaverkosto Lapin erämaissa on pahasti rapistumaan päin eikä taida enää majojen käyttökulttuurikaan olla entisten aikojen tasolla. Mitä asialle voisi tehdä? Alppien vuoristomajojen tyylinen ratkaisu lienee hieman ”raskas” Suomen erämaihin, mutta entäs Ruotsin ja Norjan mallin mukaiset jonkin verran tasokkaammat majat joissa emännät ja isännät pitävät järjestystä ja keräävät pientä maksua majoittumisesta? Hiljaisemmille majoilla, joissa ei ole henkilökuntaa, voisi olla vapaaehtoinen maksu ja jos ei vapaaehtoisuus toimi niin avaimen nouto jostain nykyisten varaustupien tyyliin. Vai keksimmekö jonkin oman kansallisen ratkaisun erämaiden ”majoituspalveluiden” turvaamiseksi? Vastaavia ajatuksia eri aiheista ja aihealueilta on varmasti monella luonnossa liikkujalla. Kansallinen seminaari olisi erinomainen paikka keskustella ”poikkitieteellisesti” näistä kysymyksistä.
 

    Tämä ei ole autiomaja, mutta pitäisikö olla?

Seminaariin tulisi kerätä mahdollisimman laajasti eri luonnossaliikkujien edustajia. Kiipeilijöiden lisäksi tällaisia voisivat olla esimerkiksi Suomen Latu, Metsähallitus, Hiihtokeskusyhdistys, Luontoliitto, Metsästäjäliitto, Melonta- ja soutuliitto ja vaikkapa Paliskuntain yhdistys tai maatalouden ja metsäalan ammattilaisten edustajat. Varmasti muitakin löytyy, mutta tässä nyt muutama nopeasti mieleen tullut ehdokas. Mikä on yleinen näkemys, olisiko kansalliselle Outdoor-seminaarille tilausta Suomessa?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s