Mikon perinteinen ”kevään treenileiri”, järjestyksessään siis toinen, sijoittui tänä vuonna Finalborgoon Italiaan. Finalborgo on ehkä paremmin tunnetun Italian Rivieralla sijaitsevan pienen rantalomakaupungin Finale Liguren ”salainen” ulkoiluihmisten ”lähiö”. 

Finaleen pääsee helposti junalla, mutta toki voi hankkia myös klassikon…

Finale Liguren rautatieasemalta Finalborgoon johtava katu on aivan normaalia Liguriaa, sinänsä ihan mukavan näköistä kadunvartta ja paikallinen fudiskenttäkin. Mikään ei kuitenkaan valmista tulevaan.  Finalborgon idyllinen pikkukylä on piilotettu korkean muurin sisälle ja muurin portista sisään astuminen johtaa aivan toiseen maailmaan…

 

Kun näistä…

…porteista käy sisään niin…no käykää itse katsomassa tai lukekaa tää juttu…

 

Käytännössä autottoman pikkukylän kivisillä kaduilla ei näy jälkeäkään rantabulevardien ”fiineistä fifin ulkoiluttajista” tai aurinkorasvan marinoimista aurinkoa palvovista ”tursaista”. Kaduilla kuljeskelee monimuotoista ”fleece-jengiä”. Aivan kaiken näköisiä ja ikäisiä.

 

Finalborgon muurien sisäpuolella näyttää tältä…

…ja heti ulkopuolella komea linnoitus valvoo kylän rauhaa.

 

Useat ovat liikkeellä maastopyörien kanssa. Osa näyttää pro-tason alamäkiajajilta, mutta aivan yhtä paljon näkyy jo varttuneempaan ikään ehtineitä polkijoita, sekä miehiä että naisia. Täällä ne ihmiset, kuten minä, jotka kuvittelevat, että maastopyöräily näissä maisemissa on jotain extreme-touhua, joutuvat harkitsemaan arvojansa uudelleen. Toisaalta olen kyllä edelleen sitä mieltä, että maastopyörävanhukset ovat hulluja ja laji on järjetön… Mutta niin tai näin niin laji on todella suosittu. Reittejä lähtee runsaasti itse kylästä ja lisäksi tarjotaan shuttle-palveluita, jos haluaa kauemmaksi tai ei halua itse hilata itseään mäkien päälle.

Tämmösillä ne täällä kaahailee pitkin mäkiä.

 

Mutta kyllä kaduilla liikkuu turvallisempienkien lajien harrastajia, kuten vaikkapa kiipeilijöitä. Finalen alue on melkoinen kiipeilijän taivas. Alueella on lukematon määrä kallioita, sektoreita ja reittejä. Auto tosin on välttämätön, mutta autolla pääsee nopeasti monenlaisille kallioille. Aivan pisimpiä reittejä ei alueelta löydy, mutta useampaa köydenpituutta kuitenkin ja mikään aloittelijan paikka Finale ei ole. Gradet ovat keskimäärin tiukkoja, jopa tiukempia kuin Suomessa…ja sitten vielä kalkkikiveä, jolla nyt on ihan hukassa aina muutenkin…

 

Komeata kiivettävää riittää, Mikko näyttää etualalla mallia, joku saksalainen kiroilee reittien vaikeutta taustalla.

Nina ja Mikko pohtivat mihin sitä kiipeis.

 

Ja eihän se Finalen tarjonta tähän rajoitu. Myös omilla jaloilla liikkuville on tekemistä. Kuten aiemmin kirjoittelin, niin heti ensimmäisenä päivänä kävin vetäisemässä 1,5 h juoksulenkin mukavalla vuoristopolulla, vaikka tarkoitus oli ehkä 0,5 h, ihan vaan kun oli niin hauskaa… Upeita juoksupolkuja riittää joka lähtöön, lyhyistä iltalenkeistä aina pitkiin ultravetoihin. Kovin helppoja maastoja ei toki löydy, mutta eipä Finaleen varmaan kukaan nollakuntoinen eksykään suhaamaan. Samoilla juoksupoluilla liikkuvat tottakai myös rauhallisempaan kävelytahtiin tyytyvät kulkijat.

 

Polut kulkevat välillä metsissä…

…ja joskus myös kylissä.

Maisemat polkujen varsilla…

…ovat monipuoliset…

…ja komeat. Välillä…

…voi ihailla Välimerta ja välillä…

…vaikka hienoja kirkkoja.

Lopulta tulee ilta.

Illalla, erilaisten vuoristoaktiviteettien jälkeen, Finalborgon syvin luonne paljastuu. Kaikki eri lajien harrastajat kokoontuvat kylän pienelle torille ”after outdooring” gelatolle. Erityisesti maastopyöräilijöiden pyörämuodostelma torin keskellä on vaikuttava! Mutta ilta ei ole vain pyöräilijöiden. Kaikkien eri lajien harrastajat pyörivät sulassa sovussa pienen kylän torilla ja muurien suojaamilla kaduilla. Tunnelma on aivan erityinen! Vaikka vilske on kova, niin lopulta kylä rauhoittuu illan viettoon ja illallisaikaan tunnelma on jälleen rauhallinen. Eri lajien harrastajat kuljeskelevat etsimässä ruokapaikkaa ja välillä jopa kyselevät toisiltaan, että ”mitäs sinä täällä harrastat”. Minkäänlaista ”kuppikuntaisuutta” ei ole kuitenkaan havaittavissa.

”After outdooring” Finalborgon muurien sisällä…

…tietysti gelaton parissa, kun kerran Italiassa ollaan.

Illalla…

…Finalborgo…

…rauhoittuu.