Oli aikalailla selvä, että Kellojoki täytyy meloa kun seuraavan kerran on Taipaleessa. Kellojärvi on aina ollut itselle oma pieni järvi, mutta vieressä on suuret Hossan vesistöt, jotka lähtevät laskemaan Kiannan kautta Pohjanlahtea kohti. Jos Kellojokea pitkin pääsisi Lavanjärveen olisi heti merkatuilla melontareiteillä ja retkeilymahdollisuudet kasvavat huimasti.

Viime kesänä tuli etsittyä reitti joen suulle ja melottua sitä jonkin matkaa. Silloin vesi oli matalalla ja parissa kohdassa kahlailtiin. Nyt syyssateiden aikana tilanne oli toinen. Vettä riitti niin ettei tarvinnut juuri muualla jalkautua kuin virran poikki menevien puiden ylityksissä. Toisaalta vesi oli jo sen verran vilpoista ettei siinä liikaa viitsinyt kahlailla. Käytössä oli nyt ensimmäistä kertaa neoprenihanskat ja ne ovat kyllä ehdottomat kylmällä kelillä meloessa. Ainakin nyt uutena pitävät sen verran vettä, että pysyvät kuivana ja vaikka kastuvat ovat silti lämpimät.

Kellojärven ruovikot, joensuun pato ja ensimmäiset kivikot menivät huomaamatta. Padolla joutui nostelemaan kajakkia pikkaisen käsien varassa, mutta jalkautua ei tarvinnut. Alun suomaiden läpi mutkittelevat osuudet menivät leppoisasti. Joku oli tainnut virittää joen törmälle oman lintupasiin ja taukolaavut. Kun joki sukelsi metsään ja maasto ympärillä vaihtui kuivemmaksi ja korkeammaksi muuttui myös virta kapeammaksi ja vesi lähti liikkumaan vinhaa vauhtia. Maisemia ei enää ehtinyt niin paljon ihmetellä kun mutkaisessa rännissä meno oli koko ajan päällä. Ensimmäinen pidempi koskiosuus jossa on mukana ihan kiveä ja loppupuolella vanhan polun kohdalla ihan jo pieni askelma oli ehkä kolmisensataa metriä pitkä. Täällä tuli vastaan myös ensimmäiset poikkipuut ja ne ovat nopeassa virrassa vastaan tullessa aika inhottavia. Niiden vastaanottaminen käsillä vaatii jo voimaa kun kajakilla on aika paljon liike-energiaa takana. Jalkauduin tässä kohdin ja kävelin vähän enemmän maastossa. Lopulta kuitenkin lasetin alas portaasta pienen kolinan saattelemana.

Joki oli näillä virtapaikoilla pari kolme metriä leveä ja näkyvyyttä ei kovin pitkälle kerralla ole kun mutkaa ja muuta näköestettä riittää. Samalla kun on kohtuullisesti vauhtia oli melonta aika tarkkaa puuhaa ja koko ajan sai olla aktiivisesti tekemässä. Välillä mentiin vähän arpapelillä, mutta luotin seudut tuntevien kommentteihin ettei joessa pitäisi olla kuin yksi porraskohta.

Metsäosuuksilla suurimmat työtä teetttäneet esteet olivat puut. Niitä oli säännöllisesti ensimmäisestä virtapaikasta eteenpäin ja useimmiten pelkällä puiden nostelulla ei pärjännyt vaan joutui jalkautumaan. Myöhemmin ennen pientä lampiosuutta oli toinen pidempi virtapätkä ja aina välissä rauhallisempia suvantovaiheita. Salakkajärvien jälkeen joen sukeltaessa Hossan harjujonon läpi Lavanjärvelle, uoma leveni ja mataloitui selkeästi. Näillä pätkillä mentiin välillä pidempiäkin pätkiä takapuoli maata viistäen.

Lavanjärveltä eteenpäin ollaan suuremmissa vesissä. Järvet ovat pitkä mallisia ja vesi virtaa salmissa hiljalleen. Järvien välissä on virtapaikkoja. Useimmat helppoja ja hauskoja laskea. Vaikeampiin on merkatut kajakkien vetopaikat. Itse kiersin vain Lounatkosken joka olikin aika jymäkässä kunnossa. Myös tulipaikkoja, laavuja ja jopa autiotupia löytyy vähän väliä. Useimmat järvet ovat erämaisia. Joukojärvellä on vähän enemmän mökkiä ja yhden maatilankin ohi meloin. Perinteistä nätin karua kainuulaista maisemaa. Ehkä vieraanpaa ovat Hossaan kuuluvat hiekkaharjut ja lähempänä kylää kirkkaaksi hiekkapohjaisiksi muuttuvat järvet. Saa nähdä muuttuvatko nämä seudut kohta kansallispuistoksi. Nythän Hossan alue joka siis alkaa jo Kellojoen rannalta on valtion retkeilyalue.

Matkaa kertyi yhteensä lähes 25 kilometriä. Aikaa meni lähemmäs seitsemän tuntia, mutta mukana on pitkä tauko Lavanjärvellä kun Eno tuli moikkaamaan hänen vanhalle skimbapaikalle harjun kupeeseen. Pidettiin siellä nuotiota, syötiin evästä ja katseltiin koski läpi. Päivä oli aika vilakka ja ison osan matkasta sai meloa pohjois-tuulta kohti. Silti oikein leppoisa päivä. Otettiin kajakki vedestä Jatkon kämpän kohdalla ja ajettiin takaisin Taipaleeseen. Tästä voisi kuitenkin helposti jatkaa Hossajokea kohti ja sitä alas Juntusrantaa kohti Kiannan aalloille. Tuon pätkän olen jokunen vuosi sitten melonut ja on komea reitti. Täytyy miettiä jos joku kesä tekisi pidemmän melontareissun Suomussalmen maisemissa. Pohjois-Suomussalmi on myös siitä mielenkiintoinen kohde, että alueella on useampi maanselkä. Kellojärvestä vesi valuu Hossan kautta eteläistä reittiä, mutta Hossan kylän pohjois puolen järvistä vesi lähtee laskemaan Iijoen vesistöä. Kolmas suunta on itään lähtevät joet, jotka laskevat Vienankarjalan läpi Venäjällä Vienan mereen. Kaikki vanhoja kauppa- ja kulkureittejä.