Kellojoki

Oli aikalailla selvä, että Kellojoki täytyy meloa kun seuraavan kerran on Taipaleessa. Kellojärvi on aina ollut itselle oma pieni järvi, mutta vieressä on suuret Hossan vesistöt, jotka lähtevät laskemaan Kiannan kautta Pohjanlahtea kohti. Jos Kellojokea pitkin pääsisi Lavanjärveen olisi heti merkatuilla melontareiteillä ja retkeilymahdollisuudet kasvavat huimasti.

Viime kesänä tuli etsittyä reitti joen suulle ja melottua sitä jonkin matkaa. Silloin vesi oli matalalla ja parissa kohdassa kahlailtiin. Nyt syyssateiden aikana tilanne oli toinen. Vettä riitti niin ettei tarvinnut juuri muualla jalkautua kuin virran poikki menevien puiden ylityksissä. Toisaalta vesi oli jo sen verran vilpoista ettei siinä liikaa viitsinyt kahlailla. Käytössä oli nyt ensimmäistä kertaa neoprenihanskat ja ne ovat kyllä ehdottomat kylmällä kelillä meloessa. Ainakin nyt uutena pitävät sen verran vettä, että pysyvät kuivana ja vaikka kastuvat ovat silti lämpimät.

Suurin matkan hidastaja Kellojoella on kaatuneet tai kaadetut puut. Joki on sen verran kapea, että runkoja oli paljon. Moniin paikkkoihin niitä oli selkeästi laitettu silloiksi.
Suurin matkan hidastaja Kellojoella on kaatuneet tai kaadetut puut. Joki on sen verran kapea, että runkoja oli paljon. Moniin paikkkoihin niitä oli selkeästi laitettu silloiksi.

Kellojärven ruovikot, joensuun pato ja ensimmäiset kivikot menivät huomaamatta. Padolla joutui nostelemaan kajakkia pikkaisen käsien varassa, mutta jalkautua ei tarvinnut. Alun suomaiden läpi mutkittelevat osuudet menivät leppoisasti. Joku oli tainnut virittää joen törmälle oman lintupasiin ja taukolaavut. Kun joki sukelsi metsään ja maasto ympärillä vaihtui kuivemmaksi ja korkeammaksi muuttui myös virta kapeammaksi ja vesi lähti liikkumaan vinhaa vauhtia. Maisemia ei enää ehtinyt niin paljon ihmetellä kun mutkaisessa rännissä meno oli koko ajan päällä. Ensimmäinen pidempi koskiosuus jossa on mukana ihan kiveä ja loppupuolella vanhan polun kohdalla ihan jo pieni askelma oli ehkä kolmisensataa metriä pitkä. Täällä tuli vastaan myös ensimmäiset poikkipuut ja ne ovat nopeassa virrassa vastaan tullessa aika inhottavia. Niiden vastaanottaminen käsillä vaatii jo voimaa kun kajakilla on aika paljon liike-energiaa takana. Jalkauduin tässä kohdin ja kävelin vähän enemmän maastossa. Lopulta kuitenkin lasetin alas portaasta pienen kolinan saattelemana.

Kellojoen keskivaiheila on isompi kivinen kosken porras. Hyvin kivinen paikka vaikka suoraa linjaa voikin laskea. Siis näillä vesillä, mutta kesällä varmasti hyvin kuiva.
Kellojoen keskivaiheila on isompi kosken porras. Hyvin kivinen paikka vaikka suoraa linjaa voikin laskea. Siis näillä vesillä, mutta kesällä varmasti hyvin kuiva.

Joki oli näillä virtapaikoilla pari kolme metriä leveä ja näkyvyyttä ei kovin pitkälle kerralla ole kun mutkaa ja muuta näköestettä riittää. Samalla kun on kohtuullisesti vauhtia oli melonta aika tarkkaa puuhaa ja koko ajan sai olla aktiivisesti tekemässä. Välillä mentiin vähän arpapelillä, mutta luotin seudut tuntevien kommentteihin ettei joessa pitäisi olla kuin yksi porraskohta.

Metsäosuuksilla suurimmat työtä teetttäneet esteet olivat puut. Niitä oli säännöllisesti ensimmäisestä virtapaikasta eteenpäin ja useimmiten pelkällä puiden nostelulla ei pärjännyt vaan joutui jalkautumaan. Myöhemmin ennen pientä lampiosuutta oli toinen pidempi virtapätkä ja aina välissä rauhallisempia suvantovaiheita. Salakkajärvien jälkeen joen sukeltaessa Hossan harjujonon läpi Lavanjärvelle, uoma leveni ja mataloitui selkeästi. Näillä pätkillä mentiin välillä pidempiäkin pätkiä takapuoli maata viistäen.

Salakkolampien jälkeen joki muuttui hieman leveämmäksi ja samalla tietysti matalammaksi. Pudotusta Lavanjärveen on lyhyellä matkalla aikalailla ja meno oli melkoisesti pohjan pikkukiviä viistävää. Ei tahtonut löytyä tarvittavaa syvyyttä. Kesällä varmasti vedettäviä pätkiä. Pohja on kuitenkin suht tasainen eli kävely on helppoa.
Salakkolampien jälkeen joki muuttui hieman leveämmäksi ja samalla tietysti matalammaksi. Pudotusta Lavanjärveen on lyhyellä matkalla aikalailla ja meno oli melkoisesti pohjan pikkukiviä viistävää. Ei tahtonut löytyä tarvittavaa syvyyttä. Kesällä varmasti vedettäviä pätkiä. Pohja on kuitenkin suht tasainen eli kävely on helppoa.

Lavanjärveltä eteenpäin ollaan suuremmissa vesissä. Järvet ovat pitkä mallisia ja vesi virtaa salmissa hiljalleen. Järvien välissä on virtapaikkoja. Useimmat helppoja ja hauskoja laskea. Vaikeampiin on merkatut kajakkien vetopaikat. Itse kiersin vain Lounatkosken joka olikin aika jymäkässä kunnossa. Myös tulipaikkoja, laavuja ja jopa autiotupia löytyy vähän väliä. Useimmat järvet ovat erämaisia. Joukojärvellä on vähän enemmän mökkiä ja yhden maatilankin ohi meloin. Perinteistä nätin karua kainuulaista maisemaa. Ehkä vieraanpaa ovat Hossaan kuuluvat hiekkaharjut ja lähempänä kylää kirkkaaksi hiekkapohjaisiksi muuttuvat järvet. Saa nähdä muuttuvatko nämä seudut kohta kansallispuistoksi. Nythän Hossan alue joka siis alkaa jo Kellojoen rannalta on valtion retkeilyalue.

Matkaa kertyi yhteensä lähes 25 kilometriä. Aikaa meni lähemmäs seitsemän tuntia, mutta mukana on pitkä tauko Lavanjärvellä kun Eno tuli moikkaamaan hänen vanhalle skimbapaikalle harjun kupeeseen. Pidettiin siellä nuotiota, syötiin evästä ja katseltiin koski läpi. Päivä oli aika vilakka ja ison osan matkasta sai meloa pohjois-tuulta kohti. Silti oikein leppoisa päivä. Otettiin kajakki vedestä Jatkon kämpän kohdalla ja ajettiin takaisin Taipaleeseen. Tästä voisi kuitenkin helposti jatkaa Hossajokea kohti ja sitä alas Juntusrantaa kohti Kiannan aalloille. Tuon pätkän olen jokunen vuosi sitten melonut ja on komea reitti. Täytyy miettiä jos joku kesä tekisi pidemmän melontareissun Suomussalmen maisemissa. Pohjois-Suomussalmi on myös siitä mielenkiintoinen kohde, että alueella on useampi maanselkä. Kellojärvestä vesi valuu Hossan kautta eteläistä reittiä, mutta Hossan kylän pohjois puolen järvistä vesi lähtee laskemaan Iijoen vesistöä. Kolmas suunta on itään lähtevät joet, jotka laskevat Vienankarjalan läpi Venäjällä Vienan mereen. Kaikki vanhoja kauppa- ja kulkureittejä.

Reitti kokonaisuudessa. Lähtö siis Taipaleesta ja lopetus Jatkon vanhalle savottakämpälle.
Reitti kokonaisuudessa. Lähtö siis Taipaleesta ja lopetus Jatkon vanhalle savottakämpälle. Hossan vesistö koostuu järvistä, jotka yhdistyvät toisiinsa eri kokoisilla virtapaikoilla. Lounatkoski on ehdottomasti näistä rajuin (loppumatkan keltainen kohta) jonka kiersin kajakin vetoreittiä pitkin. Siinä oli nyt todella paljon vettä ja pari isoa kynnystä melkoisilla stoppareilla.
Loppumatkasta oli useita isoja rauhallisia virtoja. Välillä mentiin aika lujaakin, mutta ei mitään vaarallista. Kun kiviä ei tarvitse varoa koko ajan on näiden laskettelu hauskaa.
Loppumatkasta oli useita isoja rauhallisia virtoja. Välillä mentiin aika lujaakin, mutta ei mitään vaarallista. Kun kiviä ei tarvitse varoa koko ajan on näiden laskettelu hauskaa.
Paras ruska oli Suomussalmella ohi, mutta silti luonto oli nättiä. Muuttolinnut ovat lähteneet liikkeelle. Varsinkin joutsenia näki paljon aamusta.
Paras ruska oli Suomussalmella ohi, mutta silti luonto oli nättiä. Muuttolinnut ovat lähteneet liikkeelle. Varsinkin joutsenia näki paljon aamusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s