Samat jaaritukset alkuun kuin Mikon testeissä, tämä testaaminen on täysin pyyteetöntä omaksi ja mahdollisten lukijoiden iloksi tehtävää ”vapaaehtoistyötä”…

Viimeiset viikot on tullut kiivettyä ja käytyä salilla hieman normaalia enemmän. Olen harrastanut jopa pientä jaksotusta, tosin lähinnä salikäyntien osalta, ei niinkään kiipeilyn suhteen. No nyt on kuitenkin kädet finito ja tällä viikolla huilailen kevyesti ja palauttelen lihaksia. 

Palautteluviikolla on tärkeä syödä hyvin ja kun voimaan painottuvasta treenistä on kyse, niin proteiinia tulisi vissiin ruuasta saada. Mitäpä siis söisi? No Tukkutorin Lidlin käytäviä kuljeskellessa vastaan tuli minun suurta herkkua eli simpukoita ja niistähän sanotaan vaikkapa Kuntoplussan nettisivulla näin:

Katkaravut ja simpukat ovat oivallisia proteiinin lähteitä. Näissä äyriäisissä on proteiinin lisäksi myös sydänystävällisiä omega-3-rasvahappoja. Äyriäisistä saa myös runsaasti jodia, joka edistää aineenvaihduntaa.

Siis suorastaan ideaalia kiipeilijän palautusviikon ruokaa! No pakko kuitenkin myöntää, että en lueskellut  kaupassa Kuntoplussaa enkä ostanut simpukoita niiden proteiini- tai jodipitoisuuden vuoksi vaan ihan siksi, että pidän simpukoista ”kuin hullu puurosta”. Miksi se hullu muuten pitää just puurosta?

No itse arviointiin sitten. Simpukoiden valmistus oli kiitettävän helppoa. Vaihtoehtoja on kolme. Ensin pahvikuori mäkeen ja sitten muovikelmussa olevat simpukat ja niiden kastike avaamattomana mikroaaltouuniin tai vesihauteeseen kattilaan tai sitten muovi rikki ja simpukat kastikkeineen kattilaan. Valitsin vesihauteen. Ohjeessa käskettiin kiehauttaa vesi, heittää simpukat muovipussissa kiehuvaan veteen, kääntää lämpö hiljaiselle ja antaa hautua 5 minuuttia. Idioottimaisen helppoa! No liemi jäi hieman haaleaksi, joten ensi kerralla valitsen ehkä kuitenkin vaihtoehdon, jossa simpukat ja liemi kaadetaan muovipussista kattilaan.

Entäs maku? Itse simpukat olivat erittäin hyviä! Suomessa kun ostaa simpukoita kaupasta ja valmistaa ne, niin usein niissä on hieman mutainen maku.  En sitten tiedä, että enkö vaan jaksa puhdistaa niitä tarpeeksi hyvin vai onko syynä simpukoiden kasvuympäristö? Olen tosin valmistanut simpukoita monet kerrat Etelä-Euroopassa ilman mudan makua, joten ehkä syynä ei ole minun laiskuus vaan simpukoiden alkuperä. No nämä skottilaiset simpukat eivät olleet mutaa nähneetkään vaan maistuivat suorastaan merellisen raikkaille! Simpukoiden seurana oli valkoviini-kermakastike, joka ulkonäöllisesti vaikutti hieman ”retkimuonamaiselta”, mutta olikin yllättävän hyvää.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että Lidlin simpukat olivat hyvä ostos! Simpukoiden valmistus oli erittäin vaivatonta ja maku hyvä! Annos koko ei ehkä aivan kovimmille syöjille riitä (vrt. Sohlojen Jake), mutta ainahan voi vetää jotain muuta lisäksi. Ja tältäkään aterialta ei sovi unohtaa mainita Lidlin aivan loistavia bretzeleitä simpukan painikkeena…nam…