Minä en kuulu Sohlojen maastopyöräjaokseen vaan olen koko aikuisikäni vältellyt pyöräilyä epämukavulla alustoilla. Lapsena Sodankylässä sen sijaan tuli kaahattua kaikki kylän metsäpolut moneen kertaan läpi. Seuraava kosketus maastopyöräilyyn tapahtui opiskeluaikoina, kun totesin, että talvella voisi olla mukava olla joku muu pyörä kuin maantielle tarkoitettu kilpuri. Rahat olivat silloinkin tiukassa, joten ostin halvimman maastopyörältä näyttävän kulkupelin. Ainoa laatukriteeri oli joten kuten kelvollinen vaihdesarja. Jonkun kerran kävin tällä sotaratsulla Tiirismaan hiihtoreittejä polkemassa, mutta ei se oikein innostanut…pirun raskastakin…

Mutta viime viikonloppuna kaivoin vanhan sotaratsun tallista esiin ja päätin lähteä testaamaan olisiki se metsässä polkeminen hauskaa vai ei. Seurailin edellisen päivän hevosen ulkoilutusreittiä, pääosin tämän syksyn monsuunien kosteuttamaa saviliejuista hiekkatietä ja pätkä polkua. Homma oli yllättävän hauskaa. Pyörän vaihteet  vaativat hieman säätämistä, mutta kun viimein sain etuvaihtajan pienimmälle kiekolle, niin homma sujui siltä osin. Liejuiset hiekkatiet olivat tosi hauskoja, mutta polku osuus vähän hakemista. Niissä parissa kohtaa missä saattoi kolauttaa polkimet kiveen, polkimet myös kolahtivat kiveen. Homma vaatii vähän harjoittelua ja ehkä jossain vaiheessa paremman pyörän, mutta yllättävän hauskaa touhua…