Pole Machine

Oltiin Jaken kanssa torstaina testaamassa Polen Machinea Tornarissa. Nykyään pyöräkaupoilla on loistavaa palvelua testipyörien muodossa ja yön yli laina onnistui ainakin tähän vuoden aikaan helposti ja toisaalta myös Tornikeskus palvelee hissipyöräilijää vielä keskellä pimeää syksyä. Harrastaminen on melkein helppoa.

Pole Machinesta on kohuttu valmistusmenetelmän ja geometrian takia. Itse arvostan suuresti intohimoa rakastamansa asian puolesta ja suomalaista yrittäjyyttä eikä näistä ole parempaa esimerkkiä kuin Pole Bicycles. Ennakkoluuloton tapa viedä asioita eteenpäin on tuonut jo laajan kansainvälisen julkisuuden. Ei voi kuin arvostaa.

Ennen varsinaista asiaa klausuuli omasta taustasta. Olen ajanut vähän hissiajoa enkä ole kovin tuttu enduro tai sitä raskaamman pyöräkaluston kanssa. Toki olen ajanut vuoden päivät suht aktiivisesti kokeiluja eri pyörillä ja perus maastopyöräkokemusta alkaa olla jo kohta 30 vuotta. Oma pyörä on kevyt Pivot 429 Trail joka oli nytkin vertailukohtana ja vuorottelimme Jaken kanssa menopelejä. Sinänsä Tornari jossa saa paljon nopeaa toistoa on hyvä paikka testaamiseen.

Mutta miltä Machine tuntuu ja toimii? Heti aluksi autosta nostettaessa ja ensimmäistä kertaa pyörään noustessa se tuntuu valtavalta. Samoin painoa on paljon. Olen 189 ja Machinesta L runko 2.4 kumeilla sekä mieletön 820mm ohjaustanko. Varsinkin tanko tuntuu täysin suhteettomalta kun ei ole itse tottunut. Toisaalta ymmärtää myös heti mitä vakautta se tuo. Kaikki tämä tekee Machinesta ennen kaikkea näyttävän pyörän ja se huomataan.

2
Pole Machine L kokoisena ja 185cm kuski. Pyörän linjat ovat tyylikkään hienostuneet ja yksinkertaiset. Koko taas huokuu voimaa. Näyttävä yhdistelmä.

Ajossa Machine tuntuu vakaalta. Sen varmasti kaikki toteaa heti kättelyssä. Meidän vauhdit eivät Tornarissa ole kummoisia, mutta ero on niin ilmeinen. Vakautta tuo pituus, tangon leveys, paino ja jousitus. Asian tiedostaa Machinella ajaessa, mutta en olisi ikinä maailmassa uskonut tunnetta vaihtaessa takaisin Pivotiin. Tuntui kuin ajaisi rinnettä alas Jopolla. Se määrä räminää ja nitinää sekä älyttömän korkea jopa eteen nousevaa keula. Ekan laskun aikana tuli mieleen Nina legendaarinen kuva Expert pyörästä ja kestääköhän iskarin putket. Siis täysin uskomaton fiilis. Ja korosta tässä vielä, että olen ajanut näin vuorotellen Pivotin ja enskapyörien kanssa ennenkin. Pivot on lisäksi tehty nimenomaan oma ajoon mieleiseksi ja millä setupilla olen itse nopein. Se on loistava pyörä ja ollut mielestäni riittävä etelän hissikeskuksissa. En siis koskaan ennen ole kokenut vastaavaa. Fiilis oli mullistava.

WhatsApp Image 2018-10-11 at 21.55.47
I’ve got the power

Toinen nopeasti eteen tuleva asia on pito. Testipyörän alla oli minusta jo vähän kuluneen näköiset Maxxis 2.4 Highrollerit, mutta pitoa oli paljon. Pivotin alla oli 27,5+ kiekoilla suht pränikät Maxxis 2.8 Minionit. Kumit varmasti vaikuttavat, mutta olettaisin ehkä kuitenkin Pivotin hyväksi. Keli oli vielä kostea ja mutainen joka korosti eroja. Savisissa bermeissä Machinen kääntyy helpommin eikä hae sivuttain kuten Pivot helposti teki. Erot tietysti vielä korostuvat jyrkemmässä ja rosoisemmassa maastossa jossa iso pyörä ei ota iskua ja liikettä yhtä helposti kaikista pinnanmuodoista. Isona asiana hyvään pitoon on kuitenkin kuskin sijainti ”keskemmällä” pyörää. Machine kääntyy rauhallisemmin eikä yliohjaudu.

Geometriassa ehkä se mielenkiintoisin asia on juuri tämä kuskin sijainti suhteessa renkaisiin. Tämän takia pyörä ei sen päällä istuttaessa tunnu isolta ohjaustankoa lukuun ottamatta. Kuski on todella edessä. Tangossa ei roikuta perse takana vaan tuntuu, että siirtyy helposti melkein tangon päälle ja eturengas on siellä jossain alla. Samoin pysty satula aiheuttaa polkimien hassun paikan satulan alla piilossa ja kun ajaa tasaisella satulasta tulee helposti tempoajofiilis, jossa poljetaan satulan kärjeltä. Se vähän niin kuin kutsuu ajamaan. Satula on siis eri paikassa johon on tottunut ja ainakin nyt aluksi se otti jossain tilanteissa helposti reisiin pyörän päällä liikkuessa. Varmaan myös tolppa ja itse satula vaikuttavat miten paljon se on tiellä.

Tasaisella ajoasento on siis hyvinkin kilpaisen tuntuinen. Tekisi siis mieli mennä muna-asentoon ja alkaa painaa tempoa. Toki raskas pyörä palauttaa heti maan pinnalle. Ylämäistä en hirveästi tällä kokemuksella sano, mutta uskon helposti muiden arvioiden positiiviset asiat. Pyörä kyllä nousee ja asento on pystyn satulan takia luonnollinen sekä korostaa pitoa. Ja sitten on tietysti se paljon ihmetelty satulan kulma. Ylämäessä jälleen paino täytyy vain jaksaa polkea ylös. Pyörä on raskas.

Pyörä on tehty tietysti alamäki edellä. Se nyt on selvää jos vaimennusta on 180/160mm. Tähän geometrian tuoma rauhallisuus ja pito sopivat. Toki samalla menetetään ketteryyttä ja leikkisyyttä, mutta mitä lujempaa ja mitä jyrkempää ajetaan korostuvat Machinen ominaisuudet sekä myös leikkisyys muuttaa muotoa. Machine kaipaa siis vauhtia. Tornarin ison dropin linja tiukoilla kurveilla ja pikku pöydillä taipui paljon nätimmin ja nopeammin Pivotilla kun kurvit ovat suht tiukkoja ja pinta tasaista. Kun taas on tilaa ottaa vauhtia tai edessä on tarpeeksi estettä vaikka kivien muodossa, niin Machine imee kaiken itseensä ja päästä kuskin paljon helpommalla. Hypyissä iso ja raskas pyörä on tietysti huomattavasti rauhallisempi eikä lähde kimpoilemaan mihinkään. Uskalsi yrittää taas vähän enemmän. Silti meidän suht nöösi ajo ja pieni keskus puhuvat mielummin Pivotin kuin Polen puolesta.

En ottanut tuossa edellä vielä paljonkaan kantaa jousitukseen jotta saisi omat ajatukset edes jotenkin jäsenneltyä. Jousitus on tietysti iso osa kaikkea edellä lueteltua ja siinä tällä alueella Machine on kuin hyvät modernit pyörät ovat. Se on erittäin poljettava ja alkujousto on herkkä. Rungossa on kiinni huippu iskarit jotka tietysti vielä avittavat asiaa. Jouset poimivat nätisti kaiken pienen ja imevät suuretkin iskut pitkiin putkiinsa. Takalinkuston toiminnasta en keksi mitään toivomisen varaa. Erittäin tyylikästä toimintaa.

3
Jake Tornarin topissa asianmukaisessa gearissa ja pikkuruinen Pole alla. Ruska komeimmillaan ja tarjolla hyvä kattaus erilaista rataa varsinkin meille rauhallisemmille hissipyöräilijöille. Oltiin ajoissa jo ennen neljää ja lopeteltiin seiskalta pimeän tultua. Osa kuskeista jäi vielä ajamaan kun oli kunnon valot. Jälleen kerran voi todeta olevan hienoa kun porukkaa riittää ja keskus pyörii.

Ja mitä sitten? Onko Pole Machine overkill? Se hoitaa keski-iänkriisiä, mutta auttaako se ajo – itse harrastusta? Erittäin vaikeita kysymyksiä. Tietysti Pole Machine ei korvaa omaa normi maastopyörää. Täytyy olla joku vehje jolla jaksaa ajaa tasaista vähänkään pidempää lenkkiä. Siihen tarvittaisiin jotain muuta ja ainakaan itsellä ei ole vielä tiedossa Polen muita suunnitelmia Evolinkien ja Machinen jälkeen. Mutta ehkä se voisi olla pätevä enduroon ja hissiajoon Etelä-Suomessa sekä reissuissa isommilla mäillä. Toisaalta pyörä vaatii tasoa jotta siitä saa kaiken irti. Se voisi olla väline jolla saisi omaan ajoon jotain selkeästi uutta ja opittavaa. Toisi ainakin monipuolisuutta. Ja on se KIK-hoitomuotona huomattavasti kustannustehokkaampi kuin vaikka BMW M5 113 500€ listahinnallaan.

3 kommenttia artikkeliin ”Pole Machine

  1. Päivitysilmoitus: Koeajossa – Kiipeilysohlot

Jätä kommentti