Valmistautumassa Gran Paradison vaellukseen

Tänä keväänä Sohlot ovat jakautuneet neljään ryhmään. Mikko ja Laura lähtivät viettämään pääsiäistä Ranskaan, minä ja Nina harrastetaan hiihtelyä Alpeilla sekä pääsiäisenä että vappuna, Pirjo valmistautuu kesään pääsiäisretkellä Pohjois-Norjaan ja loppujengi kärvistelee ja kiristelee hampaitaan Helsingin keväässä.

Viikkoa ennen pääsiäistä lähdimme Ninan ja viime kevään hiihtovaellukselta tutun Sailarittan kanssa kohti Italiaa tavoitteena päästä tällä kertaa onnistuneesti Sohlojen hovivuoristo-opas Petterin johtamalle hiihtovaellukselle Gran Paradison luonnonpuistoon. Edellisen vuoden Torinon kokemusten opettamina emme käyneet ruokailemassa Torinossa vaan ajoimme suorinta tietä Malpensan lentokentältä  Gressoney- St-Jeaniin, jossa totuttelimme alppilaskuihin pari päivää ennen vaellusta.

DSC_0142
Ensimmäinen aamu aukeni kauniina Gressoneyn laaksossa.
DSC_0144
Aivan naapurissa tuoksui lehmänlanta ja pihalle juoksentelivat kanat, kyllä Alpeilla on aina tunnelmaa!

Ensimmäisenä päivänä suuntasimme Gressoneyn laakson loppuun Stafaliin, johon oli muuten ajanut moni muukin. Lopulta parkkiruutu löytyi ja päästiin matkaan vuorten yli Champolucin laaksoon etsimään mukavia ja helppoja metsäoffareita. Löytyihän niitä, mutta aika vaikeata oli lumi. Kolme kertaa kuitenkin etsittiin reitti läpi metsikön ja siitä sitten rinteitä pitkin takaisin Stafaliin.

IMG_2320
Sailaritta ja Nina, valmiina laskemaan.
IMG_2329
Pääsiäinen on pian!

Paluumatkalla ajelimme majapaikkaamme kaupan, afterskioluen ja 18 kilometrin harhalenkin kauttaa…ei aina voi kaikkea huomata…

Toisena laskupäivänä päätimme testata klassikko-offarin Passo Salatilta kohti Alagna-Valsesiaa. Jo etukäteen arvelimme, että kylään asti ei lumet riitä, mutta yläosan laakea laakso houkutti. Hyppäsimme hissiin tällä kertaa Gressoney-La-Trinitessa, jossa ei ruuhkaa ollut ja ylöspäin pääsi tunnelmallisella vanhalla tuolihissillä.

IMG_2334
Vähän rauhallisempi lähtöpaikka tällä kertaa…
IMG_2335
…ja klassisempi hissikin.

Jo nousussa maisemat mykistivät ja lopullinen hiljaisuus lankesi Passo Salatilla. Alagnan puoleinen laakso on kertakaikkisen upea maisemiltaan! Ja siitä sitten liu’uttelemaan poikkaria ohi parin vuoristomajan kohti yläosan offaria. Oli muuten moni muukin liu’utellut samaan laaksoon. Puhki laskettu märkä lumi ei suoranaisesti houkuttanut, mutta melko pitkä pätkä kuitenkin kitkuteltiin alas. Nina testasi lunta lähemminkin, kun sukset tökkäsivät raskaaseen lumeen. Lopulta kyllästyttiin ja siirryttiin rinteeseen ja sitäkautta lounaalle Alagna-Valsesian kylään.

DSC_0156
Jopa hiihtokeskuksissa voi kokea Alppien rauhaa, ainakin Italiassa.
DSC_0185
Maisemat Alagna-Valsesian suuntaan olivat mykistävät, mutta…
DSC_0198
…offaria oli valitettavasti laskenut turhan moni muukin ja kun vielä lumi oli märkää ja raskasta, niin puolivälissä pelastauduimme kahville.
DSC_0208
Lopulta päädyimme lounastamaan Alagna-Valsesian idylliseen alppikylään.

Ruuan jälkeen noustiin hisseillä takaisin Passo Salatille, josta Sailaritta lähti jo takaisin kohti Gressoneyta, mutta minä ja Nina laskimme vielä kerran Alagnan puolelta yläosan mustan rinteen ylemmän kabiinin ala-asemalle. Ei ehkä olisi kannattanut, rinne oli ehtinyt jäätyä eikä ollut offisuksilla mikään nautinto. Sen sijaan miltei loppumattoman pitkä miellyttävä punainen kevätsohjorinne takaisin Gressoneyhen oli todellinen nautinto!

Ja laskunautinnon jälkeen päädyimme baariin nimeltä Klein Finnland nauttimaan hyvää olutta…

Maanantaina oli sitten lepopäivä ja lähdimme tekemään viimeisiä ostoksia Aostan erinomaiseen Alpstation kauppaan. Sitä ennen tosin löysimme aamiaiseksi croissant-buffetin ja vedimme hyvä kasan sekä suolaisia että makeita versioita capuccinon kanssa. Ei muuten voi kannattaa, jos kaikki syö noin paljon, koska hinta oli vain 3€!

IMG_2365
Näitä sai vetää 3 €:lla niin paljon kuin jaksoi, nam!

Aamiaisen jälkeen suuntasimme ostoksille, mutta eikös Alpstation ollut kiinni KOKO maanantain! Höh, Ninan kun piti saada jääraudat… Italiassahan kaupat on usein kiinni maanantaina aamupäivän, mutta että koko päivän. Siitä sitten etsimään Aostan keskustasta jotain toista kauppaa ja löytyihän niitä pari, tosin aukesivat vasta iltapäivällä kolmen jälkeen. Niinpä katseltiin kaupunkia, kahviteltiin ja lounastettiin ensin. Lopulta kaupat aukesivat ja auttavat raudat löytyivät, vaikka ei kovin hyvät.

DSC_0222
Vaikka kauppojen kanssa oli ongelmia, niin Aostan kaduilla on tunnelmaa…

Ja kun päivä alkoi kääntyä kohti iltaa, suuntasimme auton keulan kohti Valgrisenchen kylää, joka löytyi pienen alppitien päästä. Majapaikka toi mieleen Twin Peaksin, mutta illallinen oli hyvä ja aamulla sitten vaeltamaan…

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s