Juhannusviikonloppu ei ollut suinkaan ohi Gran Paradison jälkeen. Sunnuntaina oli tarkoitus vielä käydä Arnad-Bardin kalliolla kiipeämässä joku helppo multipitch-reitti. Ajelimme lauantai-iltapäivän kunniaksi Aostan laakson kylätietä kohti Arnadia upeita maisemia ja kauniita kyliä ihaillen. Arnadin naapurikylästä Verresistä löytyi majoitus johon kuului myös hyvä aamiainen. Erinomaista siis!

Aamiaiselle menimme klo 07:30, jolloin aamiainen alkoi. Tosin Vesku taas juputti, että olisi sinne aamiaiselle aikaisemminkin voinut mennä mutta kun minä en herännyt millään vaikka laittoi ikkunat auki ja yritti kuinka pitää meteliä ja vielä aamiaisen jälkeenkin kesti kuulemma ikuisuus, että sain kamani kasaan. No aina näitä tyytymättömiä löytyy…haha…

Kalliolle kuitenkin päästiin ja aivan marginaalisen haeskelun jälkeen löytyi myös reitiksi valikoitunut Lo Dzerby, 12 köydenmittaa, 400 metriä. Reitti oli helppo. Matkalta löytyi kaksi 5c:n pätkää, mutta muuten reitti oli vaikeamman pään nelosta ja aivan loppu jopa kolmosta sekä puolessa välissä kakkosen siirtymäpätkä. Tosin topomme mukaan köydenpituuksia piti olla 10, mutta kyllä niitä se 12 todellisuudessa oli.

Reitti oli siirtymäosuutta lukuunottamatta selkeä. Siirtymäosuus oli Veskun liidipätkä ja päätimme kiivetä sen varmistettuna osuuden helppoudesta huolimatta. Kävi kuitenkin niin, että joko hukkasimme yhden ankkurin tai eksyimme reitiltä, mutta seuraavalle Veskun löytämälle ankkurille ei 60 metrin köysi riittänyt vaan jouduimme jatkamaan simultaanisesti eli siten, että molemmat kiipeävät yhtäaikaa ja välissä olevat jatkot toimivat varmistuksena. Samalla tavalla kiipesimme myös yläosan helpot kolmoset.

Minulla oli ensimmäistä kertaa käytössäni Milanosta ostamani La Sportivan TC Prot. Tavoitteena oli löytää tossut joilla pystyisin kiipeämään pitkiä reittejä ilman jatkuvaa kipua varpaissa ja ilman jatkuvaa tossujen repimistä pois jaloista. Tämä tavoite onnistui täydellisesti. Pidin tossuja jaloissani koko neljä tuntia ilman suurempia ongelmia vaikka ilma oli kuuma ja myös kallio, etenkin yläosan osuuksilla jotka olivat auringossa. Kiipeilyominaisuuksia pääsin parhaiten testaamaan vitosen pätkillä. Ensimmäisen Veskun liidaaman pätkän kruksi oli alun lyhyt jyrkkä nousu, jossa pienehköt listat jaloille auttoivat kiipeämistä merkittävästi. Siinä kohtaa tossut tuntuivat erinomaisilta. Luotto tossun pysymiseen listalla oli hyvä. Sen sijaan oma 5c:n liidipätkäni oli haastavampi. Tällä kertaa mentiin släbia ja vielä osittain märkää kalliota. Luottoa ei vielä oikein löytynyt tossuihin ja niin vaan jouduin parissa kohtaa vetämään jatkosta. Ongelma oli kuitenkin enemmän luottamuksen puutteessa kuin tossujen ominaisuuksissa. Ylempänä helpommilla släbeillä luottamus parani koko ajan ja jos 5c olisi ollut vasta reitin lopussa, niin varmaan olisi jo mennyt.

Ja näin noustaa toppiin…

Arnadin kallio on siitä mukava, että kallion päältä pääsee hyvää polkua noin 10 minuutissa Machabyn vanhalle linnoitukselle nauttimaan vaikkapa jätskiä ja limua. Siitä sitten vielä reilu puolen tunnin osittain jyrkkä ja ferratamainen laskeutuminen takaisin parkkipaikalle. Laskeutuminen on tosiaan jyrkkä, mutta metalliköysiä ja -portaita on asennettu reitille kiitettävästi.

 

Laakson pohjalla Veskun harmitteli, että kiipeily meni sen verran pitkäksi, että hän myöhästyy alppikurssin valmistelevasta tapaamisesta La Gravessa. Samalla Vesku kysäisi, että mitenkäs minun ehtiminen lennolle. Mutisin jotain ettei tässä kai kiirettä, kunnes vilkaisin, että kauankos se juna nyt sitten Ivreasta, jonne Veskun oli minut tarkoitus jättää, Milanoon ja Malpensalle kestääkään. No kesti oletettua kauemmin, jotenkin olin ajatellut aikataulut auton mukaan. Onneksi Vesku oli joustava ja heitti minut suoraan Novaraan, josta kerkesin jo erittäin hyvin lennolle.

 

Juhannus oli siis fyysisesti raskas, mutta erittäin mukava! Valitettavasti tämä vuorikeikka vaan jäi minun osaltani lyhyeksi ja maanantaina piti taas olla toimistolla odottelemassa seuraavaa reissua…