Miltä kaikki näyttää?

Lueskelin eilen Alpinistista mietteitä kiipeämisestä ja kuvaamisesta sekä omien ajatusten ja otosten jakamisesta julkisesti. Yritin myös syventyä julkaisun muihin niin maalaileviin ja koreisiin tarinoihin isoilta seiniltä. Alpinisti on hieno lehti, mutta minulle tulee äkkiä olo etten ole ihan tarvittavalla tasolla edes juttuja ymmärtääkseni. Lisäksi revontuliblogissa oli juuri pohdintaa miltä harrastaminen näyttää muiden silmissä kun kaikki esitetään tavalla joka ei ole arkista, helppoa tai tavallista. Ja sitähän tämä päivä on. Kaikkien  täytyy olla jotain. Täytyy olla intohimoa, tyyliä, seurata kutsumusta, rakentaa elämäntapa, tiedostaa maailman tila tai olla aina vain parempi. Normaali tai helppo ei ole mitään.

Blogit syöttävät muun median ja netin mukana ihmisille asioita. Niitä seurataan kirjaimellisesti. Kun pikku koululainen katsoo tubettajan ostaneen uuden lakin, niin se on sillä selvä. Kun pikku kiipeilijä katsoo lähetysjumalan viimeisimmän epiikin, niin perässä pitäisi pysyä. Vai pitäisikö?

Ja sitten brändättyä kiipeilypornoa Lofooteilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tehtiin viikonlopun pikaisku arjen puristuksissa. 3000km ajoa kolmen reitin takia. Minusta siinä kuitenkin oli järkeä. Tosin autossa istuminen täytyy olla halussa. Ensimmäisenä päivänä kiivettiin Geitan etupuoli ja pakitettiin hyvin lupaavan tuntuiselta Englevingeriltä paskahädän takia. Kiipeilijän arkea.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Toinen päivä Prestenillä. Jukka halusi kivetä ensimmäistä kertaa Vestpillarenin enkä laittanut vastaan. Mahtava reitti upealla lokaatiolla. Olimme kallion alla kasin jälkeen aamulla vesisateessa ihmettelemässä keliä. Otettin  aamupäivä rauhassa kahvitellen ja aloitettiin uudestaan puoliltapäivin. Aivan upea keli ja valoa riittää vielä elokuussa tarpeeksi pitkään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jukan sotavammoja. Kolmessa päivässä tuli varmaan 750m ja se tuntuu. Tuli nukuttua ja syötyä hyvin. Minun sormet turposi heti ekan päivän jälkeen ja ovat vähän pulskat vieläkin. Ulkokiipeilymetrejä tälle kesälle oli takana ehkä se 75m ja niillä pohjilla olin enemmän kuin iloinen omasta suorituskyvystä. Toisaalta oli rento olla mukana kun pystyi turvaamaan Jukkaan, jos seuraava liidi tuntui liian vaikealta. Olin puhtaasti kakkostelemassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Prestenin toppi on aina maaginen. Olin seuraillut kelejä pari viikkoa ennen reissua eikä matkaan olisi lähdetty, jos ei korkeapainetta olisi ollut tiedossa. Silti kahtena ensimmäisenä yönä satoi tiedä sitten minkä paikallisen inversion johdosta. Saapuminen Kalleen neljän paikkeilla yöllä oli kyllä legendaarinen kun pojat pystyttelivät telttoja vesisateessa ja kyseenalaistivat 16h ajoa. Usko on välillä koetuksella.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Olin Norjassa ensimmäistä kertaa elokuussa ja olosuhteet olivat hyvin lähellä optimia. Esimerkiksi Presten oli liiankin kuuma päivä kun lähdettiin melkein suoraan auringonpaisteeseen eikä ala köydet olleet varjossa. Peruslämpö löytyy kesän jäljiltä ja nyt kun oli vielä hyvin tyyntä ei kesäkuun kylmistä päivistä ollut tietoakaan. Valoa on vielä yllättävän paljon ja vaikka yöt ovatkin pimeät, pystyy vielä kiipeämään suuria juttuja.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kolmas päivä kiivettiin Myggapilarenilla varjossa. Wee Beastie oli positiivinen yllätys. Kuvan kolmas köysi oli ihan parasta mahdollista kiipeilyä. Muukin reitti vahvasti suositeltavaa, vaikka esim Rockfaxin topossa se jää helposti vähälle huomiolle. Alun nelosen släbit ovat kunnon kiipeilyä (siis paljon vaikeampaa) nihkeillä varmistuksilla, mutta tehtävissä kyllä turvallisesti. Toinen pitkä kp kannattaa vetää kahtena ja tarjoaa koko matkalle hyvää menoa. Lopun nelonenkin menee ihan Blåbär tason halkeamaa kunhan menee oikeaa vakoa. Laskeutuminen ekasta kunnon puusta Myggan linjalle ja alastulokin on sutjakka.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mutta tätä se aika pitkälle on. Istutaan illan kosteudessa teltoilla ja häslätään kaikenlaista. Pojilla oli grilli tuomassa tunnelmaa. Itse muistin ottaa Jamesonin. Lisäksi kun saa mättöpastaa ja saa nukkua tarpeeksi, niin ihminen on tyytyväinen. Ei sen niin ihmeellistä tarvitse olla. Eikä pidäkkään olla. Mun mittapuulla plasiria parhaimmillaan ja se riittää minulle, vaikka Macleod on näköjään tempaissut jonkun korskean näköisen ulkokulman.

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Miltä kaikki näyttää?

  1. Asiallinen retki! Ja tehokkaasti käytetyt kiipeilypäivät. 🙂 Täytyy toi Wee Beastie laittaa itsellekin muistiin seuraavia Lofoottien seikkailuja ajatellen. Myggapillaren on vielä käymättä!

    Tykkää

  2. ”Jukka pesee naamaa” -kuvassa on virhe, puhutaan lokakuusta, pitäisi puhua elokuusta… Mutta noin muuten toi alkuosan pohdinta on hyvää pohdintaa! On ärsyttänyt aina, että mm. kiipeilylehdissä on PELKÄSTÄÄN (ainakin melkein pelkästään) sellaisia juttuja joihin kykenee ehkä 1% kiipeilyn harrastajista. On tottakai hienoa lukea kovien kavereiden suorituksia, mutta olisi mukava lukea myös normikavereiden tekemisistä. Ehkä meidän oma Kiipeilylehti on siinä suhteessa vähän parempi.

    Tykkää

  3. Täytyy kiivetä kun on mahdollisuus. Wee Beastie oli tosiaan mukava ja aika paljon hyvää saa helpolla accessilla.

    Pikku virhe kuukausien kanssa. Lokakuussa ei ainakaan valoa ihan samalla tavalla ole. Jaksoin korjata.

    Lukijalla on nykyään aikamoinen vastuu suodattaa kaikki kerma ja menestys pois jutuista. Toisaalta kuka jaksaa seurata normijanareita? Kai tämä on mennyt noin aina ihmiskunnan historiassa, mutta nykyään on vain tehokkaammat välineet.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s