Syysloma Kalymnoksella – johdanto

Viime vuonna Kalymnos osoittautui niin upeaksi syysloman kohteeksi, että päätimme tehdä syksyisestä matkasta Kalymnoksen aurinkoiselle, kauniille ja tunnelmalliselle saarelle vuotuisen perinteen. Sohlojen piirissä matka-ajankohta valikoitui lokakuulle, mutta me halusimme hieman aikaisemmin, jotta kelit olisivat vielä riittävän lämpimät (vai kuumat?) meressä uimiseen. Etukäteen hieman pohditutti, että saisiko Päivistä koulutettua riittävän kyvykästä kiipeilijää ja etenkin varmistajaa ennen matkaa, mutta toisaalta viime vuoden reissultakin tutut Yrjö ja Johanna olivat jälleen samaan aikaan saarella, joten kiipeilyseuraakin löytyi. Lisäksi paikalla olisi ollut jotain Yrjön kiipeilyhallituttuja, mutta loppujen lopuksi tarvetta ”ulkopuoliselle” kiipeilyseuralle ei ollut. Päivi hioutui reissun aikana erinomaiseksi varmistajaksi ja jo ihan kelvolliseksi kiipeilijäksikin.

Nämä maisemat vaan ovat niin mykistäviä!
Sunnuntaikiipeilijä seinällä, työn alla jo 6a…
Alkuperäinen tarkoituksemme oli lentää Prahan kautta jonkun tsekkiläisen lentoyhtiön kyydillä Kosille ja sieltä venekyydillä Kalymnokselle. Majoitus oli varattu Panos Studios -nimisestä majapaikasta, jonka isäntä ystävällisesti lupautui hakemaan meidät Kalymnoksen satamasta. Matkaamme tuli kuitenkin pieni mutka. Lentoyhtiö perui lentomme Helsingistä Prahaan. Lopulta saimme rahamme takaisin koko menomatkasta ja hankimme tilalle paikat Finnairin lomalennolta Roodokselle. Lomalennot ovat pitkälle ihmisille pelkkää kärsimystä ahtaiden tilojen vuoksi, mutta toisaalta myös alkuperäinen lentomme Prahasta Kosille olisi ollut lomalento, joten tilanne ei pahentunut ratkaisevasti. Ensi vuonna täytyy olla ajoissa liikkeellä ja yrittää löytää lennot normaaleilla reittilennoilla vaikkapa Ateenan kautta.

Roodokselta löytyi syvää rauhaa…
…ja uskomatonta turistisirkusta!
Roodos oli varsin mielenkiintoinen kokemus. Jotakuinkin ensimmäiset asutukset lentokentän jälkeen ovat jättimäisiä painajaismaisen näköisiä hotellikomplsekseja. Vähitellen rantaa seuraileva tie saavuttaa vanhan kaupungin, jossa majoituimme. Taksimme jätti meidät hiljaisen ja kapean kivitalojen reunustaman kadun päähän vanhan kaupungin laidalle. Kävelymatka majapaikkaamme oli kuulemma lyhyt. Lähdimme kiskomaan painavia laukkujamme pitkin kivisiä katuja ja pienen pienen haeskelun jälkeen löysimmekin majapaikkamme. Saimme huoneemme ja koska oli jo melko myöhä, Päivi kävi nukkumaan, mutta minä päätin lähteä etsimään vielä kreikkalaista kebabia. Kuljeskelin pitkin hiljaisia katuja joilla näin vain muutaman ihmisen parissa oven suussa istuskelemassa ja nauttimassa lämpimästä syyskesän yöstä. Erään rauhallisen kadun päässä kaikki kuitenkin muuttui kuin taikaiskusta. Yhtäkkiä olin siirtynyt keskelle omituista kaaosta, jota voisi kuvata jonkinlaisena sekoituksena sirkusta, arabibasaaria, tavarataloa, huvipuistoa ja jotain äärimmäistä turistikaaosta. Huh mikä kontrasti! No löysin kebabini, kävelin hieman ympäriinsä tässä oudossa sirkuksessa, kävin satamassa katselemassa merta ja palasin rauhallisia kujia pitkin nukkumaan majapaikkaamme.
Aamulla sataman…
…kautta..ä
…kohti Kalymnosta.

Matka jonkinlaisella pikalaivalla Roodokselta Kalymnokselle sujui mukavasti. Matka kesti noin 3 tuntia ja laivasta sai aamiaista. Kalymnoksella majapaikkamme isäntä oli meitä jo vastassa ja huuteli meille juuri kun olimme soittamassa hänelle. Ajelimme saaren pääkaupungista Pothiasta Massouriin, joka on kiipeilijöiden keskittymä ja sijaitsee alle puolen tunnin ajomatkan päässä satamasta. Panos Studios sijaitsee Massourin kylän yläpuolella ja majapaikastamme oli jälleen aivan mykistävät maisemat Telendoksen saaren suuntaan. Muutenkin majoitus oli aivan erinomainen. Isäntä on itse remontoinut huoneet ja ne ovat nyt toista kautta auki. Ainoa miinus on se, että vedet ja muut ruokatarpeet pitää raahata kylältä reilua mäkeä ylös. No ainahan vesipullot voi köyttää skootterin tarakalle ja hurauttaa ylös. Seuraavaksi suuntasimmekin noutamaan skootteria ja lounaalle paikalliseen kiipeilykahvilaan Fatolitikseen, jossa paikkaa pitävä perhe tervehtikin iloisesti, muistivat edelliseltä vuodelta, miten voi muistaa? Höh? No lounas oli maittava ja sitten ehdimme vielä nopeasti ennen iltaa kiipeilykalliolle…

Perillä Kalymnoksella!
Oi näitä mykistäviä maisemia…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s