Laskettelukausi on alkanut hyvissä ajoin tänä vuonna Etelä-Suomessakin. Riteet ovat kuitenkin ne samat kuin ennenkin. Pituutta ei paljoa ole eikä rinteiden määrälläkään juhlita. Mistä siis motivaatio? Viime talvena päätin opetella tekemään niitä paljon puhuttuja käännöksiä enemmän ja mielestäni onnistuinkin. Mitäs tänä talvena? Sitä lähdimme Pirjan kanssa pohtimaan Swinghilliin kauniina joulukuun sunnuntaina…

Mikä nyt sitten voisi olla harjoittelua vaativa osa-alue? No vaikkapa hyppykäännös! Mitäs vaikeaa siinä on? Hyppäät ja käännyt, eikö? No kyllä, mutta entäs kun selässä on painava reppu, alla 40-asteinen rinne, joka jatkuu satoja metrejä ja jossain siellä on ehkä jopa railo johon voi sujuvasti päättää maallisen taipaleensa. Eipä enää huvita hyppiä ja käännähdellä… Hyppykäännös on kuitenkin monessa kohdassa se turvallisin tapa edetä alaspäin, joten se olisi syytä osata silloinkin ja etenkin silloin, kun alla on jyrkkä rinne, jossa ei kannata kaatua. Eli hyppykäännös ja sen hiominen syvälle selkärankaan on tämän talven juttu! Ja treeni lähtikin hyvin liikkeelle. Pirja tosin halusi myös hyppiä hyppyristä, mutta niistä nyt ei sen enempää…treenit jatkuvat…